Ursula-rakkain nukkui eilen ikiuneen. Ikävä on hirveä.

Se oli vielä tiistaina loistokunnossa - oltiin pitkällä metsälenkillä ja leikittiin sen jälkeen. Mummo kaahasi geelipallon perässä ja haukkua louskutti, oli onnellinen ja kaikkea.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin kolmen aikaan sen puklatessa ruokansa. Mummo oli ok-kunnossa, joten jatkoimme unia. Sitten heräsin samaan uudestaan 04.49 ja sen jälkeen kaikki olikin toisin. Ressu ei pysynyt jaloillaan. Sillä oli valtava kiertohuimaus ja nystagmus, pää vinossa, pahoinvointia... Aamun tunnit olivat pitkät. Kiitos Marika, Salla ja Päivi tuesta noina aamun pitkinä hetkinä. Vaikka Ulda oli selkeästi huonossa kunnossa, se ei näyttänyt kuitenkaan tuskaiselta. Oli vain selkeän hämmentynyt, jotta miksi maailma pyörii näin vinhasti...

Riikka järjesti meille pika-ajan Hakametsän eläinlääkäriasemalle, jossa Uldan olo hieman helpottui lähinnä pahoinvointilääkkeen myötä. Seurasimme tilannetta sen päivän, ja koska jalat eivät vain kantaneet eikä nystagmuskaan loppunut, päästimme Uldan ikiuneen 15.30. Kiitos Riikka, kiitos Pirjo ja kiitos Veera! Teitte Uldan lähdöstä rauhallisen ja onnellisen. Häntä heilui rauhoittavasti lähes loppuun saakka ja korvat menivät tötterölle aina, kun Ulda kuuli, että sille puhutaan. En usko, että se kauheasti kärsi enää tuon päivän odotuksen aikana. En vain voinut laittaa sitä pois ilman, että annoimme palautumiselle vielä mahdollisuuden.

Kiitos kaikille myötäeläjille. Ulda on nyt vapaa ja onnellinen... Kirmaa yhdessä Veeran ja vanhojen ystävien kanssa...