Vuosi meni tosi nopeasti. Aika tuntuu kuluvan sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulen... Mutta täytyy vain yrittää pysyä kyydissä... ;)

Koirapuolella viime vuosi oli ainakin canis tempus -treenikalenterin mukaan nousujohteinen.

Viime keväällä Ursula oli hiukan maassa ja vanheni silmissä Veeran edellissyksyn poismenon jälkeen. Tässä viime syksyn aikana sen vanheneminen on kuitenkin saavuttanut jonkinlaisen plateau-vaiheen ja mummo näyttää onnellisen seesteiseltä. Se viipottaa lenkillä jälleen edellä ja leikkii riehakkaasti, kun vain mahdollisuuden saa... tai lähinnä se haukkuu käheällä äänellään ja juoksuttaa mua palvelemaan itseään! Mutta soma se on ja aika kivassa kunnossa noin kohtapuolin 14-v koiraksi! Ja iltaisin se mammuu mun vieressä luuarsenaaliaan vahtien...

Ihkun kanssa viime keväänä oli valtavasti motivaatio-ongelmia ja kevään tullen tämä kärjistyi siihen, että aloitin agilityn ja jätin toko-treenailun odottelemaan aikoja parempia. Jäljestimme kauheasti viime kesän aikana ja siinä tapahtuikin läpimurto. Mä opin niin paljon ja Ihkukin näytti innostuvan, vaikka aina ajoittain käytiin toki aallonpohjilla tuossakin. Syyskuussa FH1-titteli kehnolla esineilmaisulla oli kyllä edelleen ihmetystä aiheuttava tulos! Ihanaa!

Agilityn lopetin, kun tajusin, että siinä pitäisi päästä eteenpäin ja toisaalta huomasin, että tavoitteet mölliagilityn suhteen oli saavutettu. Agilitytreenauksen avulla löytyi sitä rentoutta ja hauskanpitoa, mitä olin motivaatio-ongelmien myötä etsinyt! Ja ihan oikeasti motivaatio onkin pysynyt nyt kohdillaan siitä saakka, kun siirryimme taas tokon treenailuun syyskuussa! Toki pieniä uskonpuutteita on tullut molemmille, mutta ne eivät ole kuitenkaan toistuneet seuraavissa treeneissä vaan nyt sekä koiralla että mulla on hauskaa ja mukavaa lähes aina, kun treenaamme! Ja tämä onkin varmasti tärkein saavutus vuoden 2011 aikana!

Tokossa korkkasimme voittajaluokan, mutta taidot eivät vielä riittäneet siirtotulokseen. Seuraava yritys on toivottavasti helmikuussa ja elän toivossa, että silloin onnistuisimme! EVL-liikkeiden treenaus on aloitettu iloisin mielin ja merkit ja ohjatut alkavat olla ihan kivalla alulla ja ennen kaikkea niissä on oikea tekemisen tunnelma! Idari alkaa olla jo aika varmalla pohjalla ja paikkaistumisen Ihku onkin töpännyt muistaakseni vain kerran koko elämänsä aikana. Eli toiveissa on, että toukokuussa pääsisimme myös jo kuninkuusluokkaan taitoja testaamaan!

Olen perehtynyt ominaishajujäljestämiseen kirjallisuuden avulla ja keväämmällä tämäkin otetaan varmasti treenikuvioon FH-jäljen perusteiden parantamista silmällä pitäen. Syksyllä 2012 tavoitteena olisi päästä FH2-jäljelle kokeilemaan, mutta katsotaan nyt kuinka treeni sujuu. Voipi olla, että tuo on kuitenkin vielä liian iso pala haukattavaksi, joten sen suhteen en aio ottaa stressiä.

Pentukuume kasvaa hiljalleen ja tutustuminen australian workin kelpeihin jatkuu! Haaveena olisi, jos sellaisen saisi omaksi vaikka v. 2013 tietämillä. Tai 2014, jos Ursulassa vielä henki pihisee eikä sopivaa pentusta löydy. Kaikki ajallaan, mutta haaveilu on ajoittain ihanaa!

Kiitos kaikille ystäville, koirakavereille ja valmentajille kuluneesta vuodesta ja menestyksellistä alkavaa vuotta kaikille! Suurimmat kiitokset jälleen kerran Sarille ja Marikalle treeniseurasta ja tarkoista silmistä ja etenkin Sarille maailman parhaista neuvoista ja ohjeista, Outille jäljestysvalmennuksesta ja kannustuksesta, Jaanalle ja Tommylle ja kanoille operantista valmennuksesta kaikessa koiraelämässä sekä Päiville Kivimannun kenneliin erityiskiitos tuesta ja onnen hetkien jakamisesta pikku porotusten kanssa vuosien varrella!!!