Olen todellakin jäänyt pohtimaan tätä pakotekysymystä tällä viikolla ja pohdintani vahvistaa tunnettani siitä, että siedätyksellä tulokset ovat kokonaisuudessaan kannattavampia, vaikka hommaan meneekin aikaa rutkasti enemmän.

Esimerkkinä mietin sitä, kun Ihku pienenä poikasena suhtautui hyvin aggressiivisesti sekä vastaantuleviin koiriin että hattupäisiin ihmisiin (ja outoihin ihmisiin ylipäätään!). Tilanne oli aika hankala ja hain neuvoja useammasta eri suunnasta ja sainkin hyviä apuja, joita sitten valitsin olla käyttämättä... Pääosin. Noissa tilanteissa olisin varmasti systemaattisella pakotteen käyttämisellä saanut Ihkun toimimaan mieleisesti eli lopettamaan vastaantulevien tuijotuksen ja aggressiivisen käytöksen ilmentämisen. Valitsin kuitenkin pitkän ja kivisen tien, jossa namitan koiraa, kun outoja kohteita saapuu ja yritän muuttaa taustalla olevaa tunnetilaa näissä tilanteissa. Käännän koiraa poispäin, kehun ja otan etäisyyttä ja vain äärimmäisissä tilanteissa keskeytän sen toiminnan pakolla. Tätä olemme nyt jatkaneet eri lailla soveltaen jo vuosia (ainakin 4!) ja ongelmia on edelleenkin, MUTTA ne ovat huomattavasti vähentyneet ja Ihkun tunnetila tilanteissa on muuttunut rauhallisempaan ja itsevarmempaan suuntaan.

Pointti tähän vuodatukseen tulee nyt. Eli mitähän olisi tapahtunut koiran häiriökestävyydelle eri halleissa ja treenitilanteissa, jos olisin toiminut toisin...? Jos koira jäykistyessään epävarmuuttaan vieraita koiria nähdessään olisi saanut turpaansa, kuinka hyvin se olisi toiminut tilanteissa, joissa vieraita koiria on ympärillä ja lähellä ja pitäisi toimia itsenäisesti ja kaukana ohjaajasta, kuten tokon ruutuun lähetyksessä.? Uskon, että taustalla oleva epävarmuuden siemen koiran sisällä olisi kasvanut. Tarkoitan nyt sitä, että hyvillä pakotteen käytöillä koira olisi varmasti saatu siihen moodiin, ettei sille tule mieleenkään hyökätä muiden koirien kimppuun, mutta samalla se olisi oppinut uuden tavan toimia eli väistämisen. Tuolloin koira olisi oppinut olemaan reagoimatta kokemaansa uhkaan, mutta olisiko se poistanut pelon tunnetta koiran päästä?! Uskon, että oppiessaan väistämään asiaa koira ei välttämättä opi kohtaamaan sitä. Huomaatko eron? Oppiessaan kohtaamaan tilanteen, koira saa lisää itsevarmuutta ja se havaitsee, ettei sen tarvitse puolustautua. Oppiessaan väistämään, koira oppii, että turpaan tulee, jos puolustan itseäni; koira oppii siis avuttomaksi - sen ei kannata tehdä mitään uhkaavassa tilanteessa!

Ja miten tämä sitten vaikuttaa treeni- /kisatilanteissa? Tunnetiloilla on taipumus yleistyä. Kun koira oppii, että vastaantuleva vieras koira merkitsee sitä, että kannattaa olla mahdollisimman huomaamaton, sama toimintamalli ilmenee myös silloin, kun ollaan treenihallissa, jossa on vieraita koiria. Koiran motivaatio toimimiseen laskee, se väistää kaikkea, minkä kokee uhkana eli helposti koko vieraassa hallissa olevaa tilannetta. Ja väistäessään se passivoituu. Kuinka on siis mahdollista, että se toimisi iloisesti ja aktiivisesti kokeissa, kun sen samalla pitäisi olla passiivinen ja väistävä vieraiden koirien vuoksi? Harva ihminenkään pystyy nauramaan ja iloitsemaan oikeasti, jos samalla kokee pelkoa...

Eikö siis ole parempi nähdä enemmän vaivaa siedätyksen suhteen, jolloin voimme päästä siihen tilanteeseen, että koiran itsevarmuus oikeasti kasvaa ja se voi olla välittämättä vieraista koirista ihan itse. Opetetaan sille, ettei tarvitse pelätä. Jos samalla rakennetaan vahva motivaatio tekemiseen, alkaa vaaka kallistua sen ennen kuin passivoitumisen kannalle ja hiljalleen koirasta alkaa tulla häiriökestävämpi ja sitä myötä parempi treenikaveri - ihan oikeasti! Vaikka siedätykseen menee enemmän aikaa, uskon, että se on kokonaisuudessaan nopeampi tie. Silloin vastaan ei tule yllättäviä pakotteiden käyttämiseen liittyviä lieveilmiöitä...

Kukin tekee niin kuin uskoo parhaaksi! Ihanaa, kun mulla on sopivan höyrähtäneitä treenikavereita, jotka jaksavat pähkäillä näitä "perusasioita"!

Ja sanottakoon, että vaikka tämä ehkä kuulostaakin aika pehmoiselta pohdinnalta, niin rajat meilläkin pidetään. Niiden pitämiseen ei vain käytetä niin paljoa pakkoa. Se absoluuttinen raja, mihin pakkoa käytetään on kuitenkin koiran avoin aggressiivisuus muita kohtaan. Jos Ihku murisee / hyökkää hihnassa kohden vierasta koiraa, toiminta lopetetaan heti. Tuossa tilanteessa koiran palkittuminen oman toiminnan kautta on aivan liian riskaabelia. Jos sallisin tällaisen, koirahan kokisi helposti saavuttaneensa jotain omalla käytöksellään ... useinhan vastaantuleva koira jatkaa matkaansa eli siirtyy meistä poispäin...

Jee! Tajunta virtaa taas!