Olen lukenut ensimmäisen naksuttelukirjan jo reilu 5v sitten, mutta vasta nyt alas sisäistää asioita noin laajemmin ja nähdä kuinka homma toimii käytännössä! Oppiminen on prosessi eikä sitä voi määräänsä enempää nopeuttaa vaikka kuinka tahtoisi.

Ihkun elämä on nykyisin pelkkää vahvistamista vahvistamisen perään. Lenkillä vahvistan katsekontaktia, kun vieraita koiria tulee vastaan; maahanmenoa, kun Ihku haistaa riistaa; mukaantuloa viekoittelevista hajuista. Lisäksi lenkkien ohessa pysähdymme aina muutaman kerran ja Ihku saa tarjota perusasentoa ja siinä katsekontaktia aina 1-10s pätkissä. Puistoihin tullessamme harjoittelemme laikkimistä minun säännöilläni, eli lelu palautetaan, jotta leikki jatkuisi ja koiran täytyy olla aktiivinen, jotta leikki ylipäätään alkaisi.

Kotona olen todella perehtynyt ohjatun noudon opettamiseen ja muutaman hieman liian suuren eteenpäin harppauksen jälkeen olen tarkentanut kriteereitä ja nyt treeni sujuu hyvin. Treenijakso kestää aina minuutin kerrallaan ja jokaisessa treenisessiossa on 3-5 jaksoa. Näitä sessioita olen sitten yrittänyt tehdä vähintään kolmesti päivässä. Perusasentoa ja merkille meno alkavat olla stimuluskontrollissa (ainakin, kun vain ne ovat eroteltavana asiana!) ja tänä aamuna aloitin oikean puolen lätkän ja merkin erottelun. Kovin on pikkuporonen ihmeissään, mutta kierrokset ovat hyvät ja koira innoissaan! Tätä sitten rakennamme hiljalleen eteenpäin. Kun kaikki osat ovat stimuluskontrollissa, aloitan aioiden ympäristösiedätyksen ja myös häiriötreenit. Ja kun nämä sujuvat, lienee aika koota liikettä kokonaisuudeksi.

Jäljellä olen hyvin tarkkaavainen ja yritän auttaa Ihkua heti, kun se menee hämmennykseen ja alkaa keulia. Jos koira pystyy keskittymään, jään taka-alalle, mutta kun sen nuppi menee nurin, menen heti tilannetta rauhoittamaan. Näillä eväin eilinen kaatosadejälki sujui aika kivasti, vaikka lyhyt nurmi on ja 3h vanha jälki ovat vaikea yhdistelmä ja nameja oli kohtuullisen harvoin välein (=taso 8 eli maksimissaan 30 tyhjää aina peräkkäin). Ihanaa, kun sain palautettua opiskelumentalisteetin jäljellekin! Ahdistus katsoi sen sileän tien ja Ihku näyttää taas huippuonnelliselta, vaikka aina välissä pieni hätäännys käykin lähellä.

On onni omistaa ihana koiruus!