Olin 1.-3.6. Nurmijärvellä Steve Whiten koulutuksessa. Ajomatkaa kertyi hieman vajaa 1000 km ja rahaa paloi pienen ulkomaanreissun verran, mutta uskon, että satsaus kannatti. :)

Perjantaina tutustuimme asfalttijäljen saloihin ensin luennolla, sitten Hyvinkään lentokentällä! Treeni oli ihan alkeita, mutta itse luennosta jäi muutamia helmiä mieleen... tai ehkä osin myös omien ajatusten vahvistuksia.

- Etene pienin askelin eli muista BABY STEPS! Käytöksen rakentamisessa nopeinta on edetä pienin portain, jottei tarvitse harppoa taaksepäin. Näin kokonaisuus on nopeampaa. JA pohjat ovat kuitenkin AINA kaikista tärkeimmät! Niinhän jo raamatussa sanottiin! ;)

- Alle 1/2 h vanha jälki sisältää paljon murtuneen ruohon s.o. klorofyllin hajua, vain vähän ihmisen ominaishajua! Tämän jälkeen suhteet rupeavat muuttumaan! Mieti, mitä siis haluat koiran jäljestävän!

- Kuivilla alustoilla voi käyttää kostutusta, sillä ihmisestä tippuneet miljoonat bakteerit elävät ja "haisevat" paremmin kosteilla alustoilla! Tämä helpottaa koiraa nimenomaan alkutyöskentelyssä!

- Harjoittele transitioita eli siirtymiä erilaisilta alustoilta toisille! Ja laita transitiokohtaan nameja tiuhemmin, jotta koira haistelee nimenomaan ne kohdat hyvin tarkkaan ja toisaalta saa vahvisteen, kun työstää asiaa oikein!

- Käytä vaihtelevaa vahvistekaaviota! Analysoi jälki! Vaikeuta kerrallaan vain yhtä asiaa ja sitäkin maksimissaan 20%!  -  Minulla itselläni on hiukan eri kriteerin analyysitapa kuin Stevellä, mutta uskon että periaate toimii vastaavasti. 

- Kun koulutat käytöksiä, priorisoi asiat ja vahvista tärkeimpiä asioita eniten!

Aggressiokoulutus oli myös varsin antoisa! Ihku oli ilmoitettu harjoituskoiraksi ja kertoessani sen ongelmista onnistuin jotenkin agitoimaan itseni siihen tilaan, mihin joudun kun ongelmia tulee. Loistavaa havaita, että näin tuo klassinen ehdollistuminen toimii! Olen itse kävelevä esimerkki siitä!

Onneksi muillakin koirakoilla pääongelmana oli koira- ja ihmisaggressiivisuus ja me olimme viimeisenä harjoitteluvuorossa. Muiden koirien osalta vanha viisaus vahvistui, eli  "baara auki, baari kiinni" riippuen siitä, mitä koira teki. Jos koira päätti ottaa kontaktia omistajaansa häiriön tullessa paikalle, baari aukesi. Jos koira päätti jäädä haasteen pauloihin, baari sulkeutui ja pahimmillaan omistajakin hävisi paikalta... Ei siis mitään suurta ja uutta ja mullistavaa, mutta näinhän se elämä on! Kuitenkin jo kahden lyhyen koulutusajan puitteissa KAIKISSA koirissa nähtiin käytöksen muutosta, joka oli positiivista ja uskon, että mikäli ihmiset onnistuvat jatkamaan treeniä, myös todellisia tuloksia syntyy!

Olisin ollut Ihkun kanssa samassa harjoituksessa, mutta meillä oli lisäksi tämä käsittelyongelma, johon päätin sitten pureutua, sillä sain riittävästi oppia jo muita seuraamalla noiden koirakohtaamisten suhteen.
Eli käsittelyongelaa aloimme purkaa käsitargetin vahvistamisella ja aluksi loin itse häiriötä lisää toisella kädelläni. Faktaa koirasta -seminaarin jäljiltä olinkin jo harjoitellut vastaavaa vajaan viikon ajan, ja niinpä harjoitus sujui aikas kivasti. Sunnuntaina vaikeutimme hommaa ja lisäsin käsikosketukseen kestoa. Viisaana miehenä Steve havaitsi treenin ohessa, että Ihku on huomattavan häiriöherkkä ympäristön suhteen ja niinpä päätimme  puuttua myös tähän. Minä jatkoin keston kasvattamista käsitargettiin ja Steve pyysi yleisöltä yhä lisääntyvässä määrin meteliä. Aluksi Ihku kesti asian hyvin, mutta sitten meteli ylitti sen kynnyksen, ja se lopetti tyystin harjoituksen tekemisen. Tuossa tilanteessa minä itse olisin laskenut metelitasoa, mutta Steve toimi toisin. Hän pyysi jopa hieman lisää meteliä, ja pysäytti metelin sitten tälle häiriön aiheuttanutta meteliä korkeammalle tasolle. Ja Ihku kuunteli... ja ketseli... ja... päätti yllättäin, ettei asia ole vaarallista ja jatkoi tehtävän suorittamista eli käsitergettia!!!! Wow!
Lisäksi Steve itse naksutteli Ihkulle ja siedätti sitä pään ympärillä liikkuvaan käteensä. Ja hienosti Ihku kesti täysin vieraan (=mun jännittyneellä englannilla ulkomaalaisen!!!) miehen kosketuksen. Ja toki MUN sydäntä lämmitti, kun Steve sanoi, että tällä koiralla käden väistely ei johdu historiasta kuten hakkaamisesta jne. vaan toiset koirat eivät vain yksinkertaisesti pidä siitä, että niiden päähän kosketaan... Tästä koirasta näkee, että se on kasvatettu suurella rakkaudella!

Jesh! Viikonlopun aikana huomasin, että Ihku on oppinut jo aivan valtavasti kohtaamisia ja sen ongelmat ovat oikeasti suuresti vähentyneet! Ja minä olen oppinut NIIN paljon, etten olisi ikinä oppinut, jonkun tavanomaisen sessen kanssa. Tulin siis siihen päätelmään, että Ihkun minulle tulo taisi kuitenkin olla aikamoinen onnenpotku! Ilman sitä, mun oppimiseni olisi taas jäänyt aikaslailla nykyistä pinnallisemmaksi. Ja näin myös Ihkun arvo mun silmissäni nousi! Se on mun pieni opettajani... ja ihan rehellisesti: Hyvinhän tässä on opittu! Me molemmat!!!! Mutta työ jatkuu edelleen... nyt taas hieman tarkemmin suunniteltuna!

Kiitos Vision väki ja Steve White! Raskas, mutta antoisa viikonloppu!!!