Kaikista suurista suunnitelmista huolimatta nautin ulkoilusta lähinnä ulkoilun vuoksi. Treenit jäivät siis toteuttamatta. No aina ei jaksa, tai minä ainakaan... Ihkun kanssa leikimme kyllä narupallolla. Se alkaa tuoda sitä mulle yhä useammin, mutta pääsäntöisesti se lähtee ensin pois ja nautiskelee pallostaan ihan itsekseen tai yrittää haastaa Uldaa sen kanssa. Mutta pientä edistystä tapahtuu.

Eilen lenkillä Ihku tarjosi mallikasta ja intensiivistä seuraamista ja palkattuani sitä ensin nameilla, onnistuin palkkaamaan seuraamisen myös kahdesti narupallolla ja voi sitä riemua, millä Ihku naruun hyökkäsi! Jesh. Kyllä mäkin hiljalleen opin.

Sisätreenailussa olemme vahvistaneet lätkää pari kertaa. Se menee jo niin hienosti, että sisäharjoituksista sen suhteen ei ole hyötyä. Ulos siis mars, mars.

Noutokapulan kanssa Ihku on edistynyt valtavasti. Parissa päivässä se on hiffannut, että kapulaa pitää pitää eikä heitellä sitä ilmaan. Tämän tajuamisen jälkeen myös edessä istuminen kapulan kanssa on onnistunut. Vahvistin ensin kontaktia edessä. Sitten tarjosin kapulaa laipoista kiinni pitäen ja vahvistin kapulan vetoa taaksepäin. Yhdistin tähän katsekontaktin ja kontaktin myötä kapulan pitämiskesto tuli ikään kuin vahingossa, kun pennen piti keskittyä kapulan lisäksi myös kontaktiin. Nyt tarvitsee ruveta vahvistamaan nopeutta ja ottaa vaikka palkkausta vanhalla kelsitumpulla.