Treenasimme pirkkahallin futis-kentällä. Ehdin juuri ja juuri paikalle, sillä olin jättänyt avaimeni töihin ja huoltomiehen tilaamiseen meni hieman aikaa.

Ulda treenasi yhdessä pätkässä. Alkuun naksuttelin sille kaukojen istumista, mikä sujui erittäin hyvin. Yhtään virhettä ei tapahtunut, vaan Ursula istui jatkuvasti "taaksepäin". Tämän jälkeen otimme tunarin, siten, että oikean palikan päällä oli nami. Intoa riitti, kapulan nostolla pieni riemun älähdys. Loppuperusasento hyvin. Seuraavaksi naksuttelin merkille menoa. Etäisyyden kasvettua, älinä alkoi taas ja koira turhautui. Jatkossa voisi tehdä vain yhden lähetyksen. Välimatka täytyy arvioida sellaiseksi, että koira onnistuu. ja vaikka meteliä tulisikin, hinkuttamisella Ulda vain kuormittuu. Eli ei toistoja! Ruudussa olevalle lätkälle lähetin Uldan kahdesti n. 5m päästä. Tämä sujui hyvin. Seuraavaksi naksuttelin noutokapulan pidosta perusasennossa ja sitten muutamasta noudosta. Yhdessä noudossa jälleen älinää, mutta muuten hyvin. Täytyy muistaa rauhoittaa Ulda namilla, ja sen kierrokset perusasennossa odottaessa nousevat. Palkkaus luoksetulon alussa peruasennosta ja nopeasta maahanmenosta. Luoksetulossa seisominen, joka taisi mennä kohtuullisesti. ei meteliä, vauhti hyvä. Palkkaus heitetyllä pirupallosukalla. Idari jätettiin väliin. Seuraamisessa palkkasin istumisista. Sarin mukaan ne ovat kuitenkin hitaita, joten testattiin käskytystä juuri ennen naksutusta ja palkkaa. istumiset ilmeisesti nopeutuivat tällä. Eli nyt täytyy hieman avittaa koiraa, jotta istumisen nopeus ja varmuus kasvavat.

Olin Uldan kokonaisuuteen varsin tyytyväinen. Koiralla oli kivaa. Nyt treenit täytyy suunnitella, niin, että onnistumisia tulisi mahdollisimman paljon, ja kuitenkaan ei saa jäädä epäonnistumisia hinkuttaan. Yksi tehtävä kerraallaan, ei toistoja. Vaikeista liikkeistä voisi palkata extrasti.

Ihku treenasi kahdessa osassa. Ensimmäisellä osuudella otimme jälleen luoksetuloja siten, että Sari piti penneä kiinni. 2 erittäin onnistunutta supernopeaa syöksyä rätin kimppuun. Jälkimmäisellä naksautin vasta koiran ollessa 2-3m päässä edessäni. Tuossa vaiheessa korvat edelleen lintassa! Luoksetulojen jälkeen otimme seuraamista, joka sujui varsin mallikkaasti. Nyt täytyy tehdä tarkka suunnitelma askelmäärien nostamisesta. Täytyy katsastaa asiaa sieltä Clicker training for Obedience-kirjasta. Leikimme vielä rätilla, jonka Ihku sai voittaa pari kertaa. Heti se raahasi saaliinsa syrjemmälle häntä pamppuna ja oli niin miestä, että!

Seuraavaksi Mikko soitti, ja ilmoitti, että oli jättänyt avaimensa kotio. Voi tätä meidän perhettä! Ei muuta kuin syöksyen kotiin vara-avaimia viemään ja sitten takaisin. Kiitos Sari, kun viitsin odotella, niin saimme treenattua loppuun. Näin loistavaa treeniseuraa ei ihan aina saakaan! :)

Ihku otti kakkososuudella lätkälle juoksua, kun pitelin sitä kiinni. Kolme toistoa, joista keskimmäinen paras. Tätä täytyy tehdä nyt maltilla, mutta olin tyytyväinen. Sitten naksuttelin noutokapulan nostosta ja erikseen edessä istumisesta ja kapulan ottamisesta. Molemmat sujuivat hyvin. Edessä istuessa välillä ilmenee pään heijaamista. Tähän kiinnitettävä huomiota. Nyt ottaa kapulan tosi halukkaasti ja kunnon otteella. Kapulan vetämisestä naksuttelu on siis tuottanut tulosta. Lopuksi naksuttelin vielä maahanmenoista käskytyksen kera. Tarjosi loistavasti sekä edessä että sivuilla. Maahanmenosta palkkana vain turvotettu ruoka. Penne on samanlainen kuin Ulda; tykkää omasta ruoasta ja raa'asta lihasta, mutta nakit on hiukan arveluttavia...

Lopuksi kiidimme vielä lenkille, missä Troya ja Ihku painivat elämänsä kyllyydestä, eikä kokoerokaan juuri haitannut. Jännitystä reissuun tuli, kun Veera eksyi jälleen risteyksessä ja kaahasi suippokuono suorana polkua eteenpäin. Hajaannuimme jo kahteen porukkaan vanhusta etsimään, mutta ilmeisesti tultuaan seuraavaan risteykseen Veera oli päättänyt kääntyä takaisin ja tuli Saria vastaan. Sydän ehti kyllä hypätä kurkkuun. Mummu katosi taas niin nopeasti. Jatkossa se on kyllä paree pitää narussa tai ainakin risteyskohdissa on oltava tarkkana!