Kävimme treenaamassa Yamaha-centerin parkkipaikalla, sillä lumisateen vuoksi kentillä oli hieman liikaa tarpomista.

Ulda ei ollut oikein vireessä. En tiedä mikä ahdistti. Minä olin oikeasti aivan rento. Ehkä liukas pohja... Seuraamisessa palkkasin istumisista ja lähdöistä. Idarissa kulmista, jotka paranivat palkkauksen myötä. Luoksetulossä palkkasin maahanmenosta, paikkamakuusta ja läpijuoksusta. Ihan ok. Merkille ok. Ruutuun kaksi lähetystä, ääneti. Ok. N. 7m? Ohjatussa laitoin koiran seisomaan mun eteeni ja lähetin vasemmalle (Uldan oikealle). Nämä ihan ok. Tunari meni täysin pipariksi. Laitoimme namin oikean kapulan päälle. Ulda söi sen, minkä jälkeen toi randomilla kapuloita. Kun huomasi, etten ole tyytyväinen, ruuvasi Sarin viereen perusasentoon seuraavien kapuloiden kanssa... auuuh. Vasta kolmannella yrittämällä tunari onnistui... Eli nameja ei voi viedä enää kapuloille, kehittää liikaa kierroksia ekä muista haistella. Kakeissa palkkasin maahanmenoista, jotka ok.

Ihkua en uskaltanut päästää parkkiksella irti. Otimme alkuun muutaman ruudussa olevalle lätkälle menon pienen hihnalla estämisen jälkeen. Meni ruutuun vielä kahdesti, kun lätkä oli poistettu. Tyyli on kyllä aika pomppiva, mutta kaippa siihen on vielä tyydyttävä. Halusi kuitenkin mennä! Sitten seuraamisyritystä, joka oli kauheeta. Mä toimitin taas liikaa, ja olen jälleen palkannut koiraa liian takaa. Ihkun motivoinnissa oli lisäksi hieman hankaluuksia.

Tauolla Marika saapui paikalle Jurrin kanssa, ja Ihkun pasmat meni tietenkin ihan sekaisin, kun seun vuoro taas koitti. Yritin ottaa eteentuloja, mutta aivot oli narikassa. Naksuttelin sitten vain kontaktista, ja kun aikaa oli kulunut toivi, rupesi penne jälleen tarjoamaan asioita. Harjoittelimme sitten maahanmenoja ja muutaman tänne-tulon myös. Jatkossa täytyy oikeasti ruveta käymään Ihkun kanssa eri paikoissa, ja naksuttaa vain kontaktista ja mulle tekemisestä. Tämä nyt kaiken muun treenaamisen edelle!

Marikan Jurri oli aikasteen ihana. Veerastakin se oli kiva. Ihkua ei voinut päästää liian lähelle, sillä se vain loikki. Ulda oli oma itsensä, eli haisteli häntä heiluen, mutta oli tosi varautunut.