Ajoin Uldan ja Ihkun kanssa Birgitan polulle, missä treffasimme Minnan, Savun ja Lumon kanssa. Mukava lenkki. Vanhukset pitivät kamalaa älämölöä ja nuoriso kirmasi pitkin metsää. Olipas niin kivaa nähdä pitkästä aikaa!

Seuraavaksi kaahasin Rosendahlin nurtsille treenaamaan Sarin ja Susannan kanssa. Jo oli treenit.... Alkuun Ihku oli tosi kankea. Se otti huonosti kontaktia eikä mikään napannut. Leikkiminenkin oli ... peestä. Otin Uldan kentälle leikkimään, jotta oma hermo saisi levätä.

Uusintasessiolla aloitin Ihkun kanssa leikillä. Edelleen oli kovin passiivinen, mistä tietenkin seurasi se, että mä olin hyperaktiivinen. Auuuh! Hain kuitenkin Ursulan apuun ja leikitin sitä likkojen pitäessä Ihkua kiinni. Alkuun Ipana ei välittänyt lainkaan, mutta jossain kohtaa alkoi sitten kuitenkin innostua hieman, minkä jälkeen vaihdoin koiria ja lyhyen leikkituokion jälkeen Ipana taas autoon ja mietintämyssy päähän. Mä tarvin kohta pannulakin, kun tää on tällasta!!!!!!!!!!!!!!1 Epätoivo.

Ruodimme sitten asiaa yhteistuumin ja pakko kai mun on nyt laittaa toi koira mustaan laatikkoon. Se näyttää olevan aktiivinen kaikessa muussa paitsi suhteessaan minuun. Eli hyvin on pullat uunissa... :(

Koska pentu on kuitenkin pakko ruokkia, otin vielä yhden surkean luoksetulon ja annoin siitä palkaksi päivällisen. Autoon Ihku ei kuitenkaan olisi tulut enää. pakeni Sarin ja Susannan luo, mistä sitten hain luimistelevan otuksen ja kannoin sen boxiin. Tämäkin vielä...

Eli summa summarum: Ihku saa ruveta viettämään kotona aikaa verkkoaidan takana. Se ei saa enää mitään huomiota tai ylipäätään kivaa, ennen kuin minä annan luvan ja pyydän siltä jotain. Tällä hetkellä musta laatikko ei tunnu edes pahalta... sen verta v....tuttaa...

Superkiitokset kuitenkin Sarille ja Susannalle avusta ja myös Janitalle hyperkiitosta taas konsultaatioavusta! Pakko vaan yritää...