Aaauuuuh! Sialuun sattuu koko reenit... ;)

Treenasimme jälleen IPO-kentän parkkiksella. Ulda ja Veera alottivat paikallaolokoirina. Veera oli hienosti molemmat, mutta yllättäen Ulda läsähti istumisesta maahan. Noo. Ei haittaa enää...

Alkuun otin Ihkun ulos tilannetta katselemaan ja naksuttelin sille kontaktista. Kovin oli hajanaista. Välillä penne ruuvasi hienosti sivulle, mutta pääosin kontakti oli hukassa ja ympäristön katselu näytti olevan pikkumiehestä varsin tyydyttävää...

Kakkososuudella hetsasin penneä, ja otin kaksi luoksetuloa Marikan pitäessä sitä kiinni. Ensimmäisellä ohi ja puru karvaan, toisella eteen istumaan. Jälkimmäisessä Ihku teki ihme kaarroksen vasemmalle ja tuli sen seurauksena myös vinoon istumaan. Että se niistä... Jatkoin hakemalla noutokapulan autosta ja testasin, josko pensku innostuisi siitä hetsauksen avulla ja mun pakenemisella. Noo... Juoksi kyllä kapulan luo (jonka onnistuneesti heitin kentän keskellä olevan täpötäyden kakkapussin päälle)... mutta yllättäen ei meinannut ottaa sitä suuhunsa ja palautuksesta ei sitten ollut tietoakaan... Jep. Koira taas autoon.

Testasin Uldalle luoksetulon pysäytystä lätkälle. Ajattelin, että teen Pököstä taas harjoittelukappaleen, jotta en sössi sitten ihan kaikkea Ihkun kanssa. Ja yllättäen homma toimi! Kivaa! ja sitten vielä seuraamista kaikissa nopeuksissa. Kontakti oli kohtuullisen hyvää, mutta treenaamattomuuden seurauksena paikka on jälleen valunut tosi pahasti eteen. Pääasia, että Uldalla oli kuitenkin kivaa!

Otin Ihkulle vielä mietintätreenin noutokapulan kanssa. Testattiin ruokapalkkaa eri suunnista hieman Doggie Zen -meiningillä. Toistoja tuli aivan liikaa ja millään tavalla nouto ei tuntunut hyvältä. Sain kuitenkin sekä Marikalta että Jarilta kallisarvoisia ajatelmia tuon ongelmaliikkeen suhteen. Testaan kotioloissa nyt muutamalla ruokintakerralla seuraavaa. Eli laitan ruokakupin taakseni, jätän kapulan Ihkun ja itseni väliin ja annan pojan syöksyä kupille joko minut kiertäen tai jalkojen välistä heti, kun se on tuonut kapulan eteeni. Max. kolme toistoa / ruokinta. Katsotaan miten se lähtee luistamaan...

Aivan lopuksi siirryimme Ihkunkin kanssa sitten klassiseen pakkokoulutukseen... kettari kaulaan ja menoksi... Auuuh! Mutta tämä vain huomion fokusoimiseksi. Periaatteessa samalla tyylillä kuin miten Janita neuvoi koirien kohtaamiset ( mikä on nykyään ihanan normaalia ja helppoa! Kiitos Janitalle!). Olen vain NIIN huono tuossa ajoituksessa. Täytyy kuivaharjoitella vaihtoehtoja omassa päässä ilman koiraa. No. Ainakin alustavasti homma näytti kyllä toimivan. Katsotaan tässä nyt muutama treeni eteenpäin ennen lopullisia johtopäätöksiä.

Kävimme Sarin ja Jarin kanssa vielä CM:llä BH-treenaamassa. Veera toimi ensin hienona häiriökoirana ja sitten Ihku harjoitteli kaupan seinässä istumista. Alkuriehunnan jälkeen penne edistyi oikein mukavasti. tuli alkuun vain paikalle aivan liian kovilla kierroksilla.

Ja vielä lenkille. Se on sentään aina mukavaa, vaikka treenaus välillä ahristaakin... ;)