Lähdin koirien kanssa Toimelan tien ympäristöön lenkille. Ipana oli pari ensimmäistä kilometria hihnassa. Siinähän se liihotteli, mutta oli kohtuulliset korvat omaava, kun kutsuin sitä. Omaehtoista kontaktia ei kuitenkaan juurikaan ottanut. Päästäessäni sen irti, otin taas pyykkinarun käyttöön. Irtipäästön jälkeen kului varmaan 2 minuuttia ja hops! Penne singahti metsään 1,5m ojan yli ja sinne meni mun kutsusta välittämättä... Kiitos pyykkinarun se jäi kuitenkin pian oksastoon kiinni eikä päässyt kauemmaksi viilettämään. Kutsuin sitä muutaman metrin päästä sen takertumiskohdasta. Koska penne ei reagoinut kutsuuni lainkaan, otin kolinapurkin käyttöön ja sitähän se toki säikähti. Kun kutsuin seuraavan kerran, oli reaktio välitön ja pääsin myös palkkaamaan tottelemisesta. Jatkoimme matkaa tietä pitkin, ja pianhan Ihku lähti aivan samalla tavalla tietä eteenpäin. Ei välittänyt kutsustani, mutta kun lähdin juoksemaan sen perään tarkoituksenani heittää kolinatörppö, penne pysähtyikin heti kolinan kuultuaan ja tuli ripeästi luokse annettuani kutsun. Hyvä! Taitaa se pieni oppia! Loppulenkki olikin sitten ihanan rentouttavaa. Korvat olivat kuulolla ja reaktiot nopeita. Polun vieressä oli jopa mustavalkoinen sorsalintu (tavi?) pesimässä, eikä Ihku hyökännyt sen kimmppuun, vaikka kyllä huomasi sen. Sanoin vain rauhallisesti "Ei" ja penne kääntyi mua kohden jättäen linnun pesimään! :) Ihkun riistaviettikin on siis aika suhteellinen...

Mukavan lenkin jälkeen tein TAYS:n nurtsille vielä 150 askeleen jäljen. Nyt laitoin vain yhden namin noin puoleen askelista, alkuun ja loppuun namit kantaan ja varpaisiin. Askelvälikin oli ihan reilu. Ipana jäljesti loistavasti! Muutama muru jäi matkalle, mutta työskentely oli tasaista ja intensiivistä. Yhtään katkoa ei tullut, vaikka jälki oli huomattavasti aiempaa pidempi ja namejakin oli harvemmassa. Loppupurkille pensku meni myös maahan, kun hieman vinkkasin. Ensimmäinen kerta sitäkin! Hieno muru!