Kävimme Ailan ja Lipen kanssa Niihamassa lenkillä. Ihku oli heti alkuun kovasti menossa puskissa, ja korvia ei juuri ollut, vaikka kutsuin sitä läheltä. Kunnioituksen puutetta tyystin. Ja sit mä tyhmä en reagoinut tähän ja kytkenyt koiraa, vaan annoin sen liihottaa. No yllättäen se sit lähti kuin Annikki Tähti. Ja kun lopulta tuli, tuli aivan päinvastaisesta suunnasta ja aivan likomärkänä ja kieli metrin pituisena... Aaargh! Kuinka mä taas olin näin tyhmä,että vahvistin pöljän käytöstä!

Otti pannuun niin paljon, että päätin jättää muutoin treenaamisen väliin. Kotona sitten tulin siihen tulokseen, että mun on ryhdistäydyttävä, jos haluan koiralleni jotain opettaa. Riistavietillehän en määrääni enempää voi, ja se nyt on mitä on, mutta toi Ihkun kunnioituksen puute mua kohtaan on täysin ansaittua, kun en kerran viitsi olla määrätietoinen. Mut kun aina ei jaksais... :( Auuuh!

Mutta nyt: pois kaikki turha lässytys. Ihku on aina viimeisenä. Muut koirat ensin. Kaikki ruoka on ansaittava. Ei huomioimista, kun sinkoilee kotona sohvalle, vaan koira alas ja huomiot vain mun päätöksestäni. Mun täytyisi yrittää suhtautua siihen kuin hankalaan hevoseen. Ei tarvi olla vihainen, mutta määrätietoinen kyllä. Kolinapurkin otan myös käyttöön, jos muuten en saa toivottua reaktiota. Paljon asioita, mutta pakko on yrittää...