Kävimme aamulla Minnan ja koirien kanssa lenkillä. Ihku viipotti pyykkinarussa eikä suurempia ongelmia ilmennyt.

Päivällä treffasimme Sarin kanssa IPO-kentällä. Paikalla oli myös "suuri suajelumiäs", joka toimi ystävällisesti liikkeenohjaajana sekä paikkamakuussa että -istumisessa. Ulda oli aavistuksen hidas maahanmenossa, mutta olin tosi ylpeä siitä, sillä uusi liikkeenohjaaja tuli melkein varpaille seisomaan ja muutenkin käyttäytyi sangen uhkaavan näköisesti. Paikallaolot sujuivat siis hyvin.

Aloitin seuraamisella, jossa sekä hidas- että juoksu-osuus olivat kyllä tosi huonoja. Normi-seuraaminen ok. Idarissa Ulda kieltäytyi systemaattisesti istumasta. Tämä on jo toinen kerta peräkkäin ja edellinen vuosi on sujunut täysin ilman ongelmia. Hieman ihmettelimme asiaa, mutta kun istuminen onnistui kertaalleen hyvin, siirryimme luoksetuloon, joka sujui muuten hyvin, mutta haukkumista oli. Jatkoin vain kehujen ja paijauksen jälkeen ruutuun ja ohjattuun noutoon. Ensimmäiselle merkille Ulda suuntasi vinoon maassa olevaa kakkapusiia kohden. Ruutuunmeno itsessään oli ripeä kuten maahanmenokin. Kävellessäni Ursus alkoi kuitenkin vuotamaan ja luoksetulo oli yhtä älinää... mutta ripeä. Ohjatun merkki sujui paremmin, mutta ravaten. Nouto muuten ok, mutta haukkua ja lopussa ravi ennen perusasentoa. Näiden kolmen palkkaamattoman liikkeen jälkeen vapautin Uldan autolla olevalle ruokakupille ja johan alkoi taas vauhtia löytyä... ;) Treeni oli sinänsä mielenkiintoinen, että huomasin, etten jännitä enää yhtään, vaikka kaikenmaailman "hienoja" suojeluihmisiä ;) oli katsomassa. Enkä oikeasti kiristynyt yhtään, vaikka Uldan suoritus olikin aivan surkea ja haluton. Koira sitä vastoin taisi kokea tilanteen kokeenomaisena, sillä vastaavaa surkeilua ei ole ihan viime aikoina ilmennyt. Toki kelikin oli mukavan lämmin, jolla voi sinänsä olla merkitystä...

Ropsun reenattua Ulda pääsi uudestaan areenalle. Otimme aluksi hyppynoudon metalliesineellä. Tämä sujui tosi hyvin. Tunarissa tuli taas ongelmia. Ulda jotenkin kehittää painetta ja se vain tohotti kapuloiden luo, haisteli hirveästi ja toi aivan randomilla väärän, vaikka olin antanut sen haistaa kapulaa alussa ja naksuttanut siitä... Lopuksi otin vielä alkuperäisen treenisuunnitelman mukaan kakeissa seisomaan nousun ja istumisen, joista Sari naksautti niiden onnistuttua. Ja lopuksi taas murkinaa autolta...

Tovin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että taitaa olla Uldan ura tässä. Se on opettanut mulle aivan valtavasti ja nyt havaitsin, että en todellakaan hermostu yhtään, vaikka ns. ulkopuolista painetta olikin. Tästä kiitos ihanan herkälle koiralle. Se on todella opettanut mut rauhoittumaan, sillä pelkkä teeskentely ei sen kanssa toiminut. Koska Ulda kuitenkin itse kuormittuu edelleen, annan sen nyt jäädä eläkkeelle ja keskitän jatkossa koulutuksellisen tarmoni Ihkuun. Ursula saa siinä toimia apuohjaajana toisen motivaation nostamisessa ainakin.

Ihkun kanssa otin kahdesti luoksetulon, joista ensimmäinen oli jotenkin tahdoton, toinen parempi. Läheltä eteentulot eivt onnistuneet lainkaan. Ja sitten tuli syykin mieleen... olimme taas uudella ketällä, ja näinhän Ihku aina toimii uudessa ympäristössä. Jatkoin pienen tauon jälkeen taluttelemalla koiraa ympäri kenttää. Se kuitenkin vain haisteli ja haahuili, eikä tuntunut tämäkään toiminta hyvältä. Koira taas autoon ja Sarilta madon lukujen kuulemista ja uusien suunnitelmien luomista. Otin Ihkun kolmannen kerran ulos ja leikin sen kanssa kahdella rätillä. Ennen mielenkiinnon herpaantumista koira taas autoon, ja analysoimaan. Neljännessä sessiossa palkkasin Ihkua ruoalla leikittäen. Kirmailimme pitkin kenttää minkä ehdimme ja minkä minä jaksoin, ja taas koira autoon. Välillä oli ihan hyvää ilmettä tuossakin sessiossa. Loppuun otin vielä ruudun vietyäni lätkälle ensin ruokaa. Lähetys ruutuun yhteensä kolmesti. Suoritukset olivat hyviä, ja koira oli tosi syttynyt! Ja taas autoon..

Eli nyt olen tässä tarkka. ihkulle vain motivaatio-treenejä, kunnes alkaa haluta työskennellä mun kanssani ilman epäilystä. Jos jollain treenikerralla on innokkaampi, voin treenata jotain pientä liikettäkin, mutta perusperiaatteena on vain motivaation nosto ja intensiivisesti! Ei enää yksiäkään huonoja treenejä Ipanalle.

Lopuksi pienten 2,5h treenien jälkeen kipaisimme vielä metsälenkille. Troippe retuutti Ihkua pitkin hankea, niin että pieni oli aivan likomärkä palatessamme autolle. Pohjavilla paistoi märän päälikarvan läpi niin, että penne näytti oikealta mettänelävältä ;).

Kiitos Sari loistavista treeneistä!