Veera kävi joka keväisessä turkkioperaatiossa Viirtelällä. Kyllä vanhuksella nyt on kevyt olo, kun turkkia irtosi noin puolet koiran koosta. Repsukalla oli kuitenkin vilu, minkä takia se sai oitis takin suojakseen.

Niihamassa Ulda sai taas olla varakoira paikkamakuissa ja istumisissa. Lisäksi pientä hömpötystä ja laiduntamista Niihaman nurmella. Harjoittelin myös leikkimistä Ursulan kanssa...

Iippa aloitti noudoilla. Kaksi ensimmäistä hyvin, mutta kolmatta jäi jo järsimään... sain kuitenkin siitä houkuteltua pennun vielä vaihtokapulaan kiinni. Jatkossa siis vain kaksi saalista, ja kolmannella rättiin kiinni, jotta voidaan revitellä kunnolla. Otin samaan sessioon hieman saalisleikkiä... Olen niin huono. Sari ja Marika meinasivat tikahtua katsoessaan mun heilumista! Pöh! Sitten yksi luoksetulo. iippa nosti korvat aika varhain, mutta vauhti ei mun mielestä kuitenkaan hidastunut. Jatkossa täytyy ottaa tähänkin pakoa mukaan, jotta vauhti ja ilme pysyisivät oikeina.

Tauon jälkeen Ihku otti muutaman pätkän seuraamista. Nyt asento on tiivis. Penturingissä harjoittelimme sitten perusasentoa ja siinä pysymistä sekä hampaiden tarkastamista. Nyt Ihku oli ihan eri koira kuin viikko sitten. Se keskittyi hyvin ja tarjosi tosi innoissaan kaikkea tekemistä. Hieman sitä hirvittää vieraiden ihmisten lääppiminen, josten tätä voisi kyllä yrittää lisätä eri tilanteissa.

Seuraamispätkät menivät ihan ok. Vire oli hyvä. Pujottelussa kaverit toki kiinnostivat, mutta nopeasti Ihku aina palasi ruotuun. Hieman näissä tilanteisa kuitenkin otti myös sivuttain väljyyttä. Jatkan siis omissa treeneissä entiseen malliin, mutta näissä muiden koirien pujotteluissa voisin olla hieman nopeampi palkkaamisessa, jotta kontakti oikeasti pysyisi paremmin suurista häiriötekijöistä huolimatta.

otimme vielä luoksetulon. Nyt lähdin uudestaan juoksemaan pakoon, kun Ihku lähestyi ja sillä oli vielä korvat liiskassa. Kännyin viime metreillä sitä kohden... kuitenkin liian myöhään jalkojen välistä palkkaukseen. Iippa ei tätä onneksi huomannut ja kävi vain innoissaan rättiin kiinni.

Lopuksi tauon jälkeen päätin vielä ahnehtia ruutua. Laitoin eväät sinne valmiiksi ja ohjeistin Marikan viemään jatkosatsit. Ensimmäisellä epävarmuutta, mutta se oli siitä huolimatta paras lähetys... oli liian vaikeeta... enkä tajunnu sitä... No kolmella toistolla yhteensä tuskin sain mitään katastrofaaliseen pahaa aikaiseksi. Nyt pidän vain ensimmäisen purkin valmiina, ja max kaksi toistoa.

Kävimme lenkillä taas koko kängillä Marikan jaSarin kanssa. ja jo toinen päivä, kun ihku ei karannut, vaan tuli aina sutena luo kutsuttaessa! :) veerakin pysyi nyt hyvin mukana... ressukan oli pakko tulla ettei jäätyisi ilman takkia...

Ja vielä lopuksi agi-kentän taa jäljestämään (N:o 36). Tein jäljen polun viereen eli maassa oli varmasti tuhansia askelia ennen jälkeä. Heinä oli pitkää. 245 askelta, tyhjät 6-8 sarjoissa, pisin 10 askelta. Lopussa jälki ylitti vielä polunkin. Ja jäljestämään lähdimme vielä samanaikaisesti sarin ja Troyan kanssa! Aika vaikeeta siis! Mutta... alkuun Ihku katseli Troipen perään, ja ensimmäisen 15 m aikana se sai hikan, nuuskutettuaan niin intensiivisesti. Pienen istumishengähdyksen jälkeen kehoitin sitä jatkamaan, minkä se tekikin innoissaan. Sittemmin jäljestys oli taas intensiivistä, yhteensä nosti päätään n. 5 kertaa, mutta jatkoi aina vain nopeammin ja loppua kohden homma parani koko ajan. Ylitti polun ilman epäröintiä ja yritti mennä maahan  loppupurkille. purkki oli kuitenkin niin lähellä, että I istui, kun tassut osuivat siihen. Eri kehoituksesta meni kuitenkin vielä maahan! Super-jätkä! Super-vaikea jälki ja hienosti meni!