Tallasin entisen Rotatorin nurmelle 310 askelta vienoon vastatuuleen. Keskipituista heinää, välillä aivan lyhyttäkin. Tyhjiä yhden, kahden ja pari kertaa kolmen askeleenkin pätkissä.

Iippa oli hieman laiska lähtemään jäljelle. Viides jälki tällä viikolla oli siis liikaa. Odottelun jälkeen se otti kuitenkin taas kontaktia ja pääsimme jäljen alkuun. Olin itse taas alussa löysä. Flunssa vaivaa ja puhti oli pois, vaikka nukuinkin viime yönä lähes 10 tuntia... seli, seli.. Ryhdistäydyin kuitenkin ja niin teki Ihkukin. Se jäljesti nyt selvästi paremmin, kun en ollut hoippunut jälkeä tehdessäni puolelta toiselle niin valtavasti. Pari askeleen ohitusta tapahtui alkupuolella, mutta niistä syytän itseäni. Tyhjillä Ihkun vauhti hieman kiihtyi, mutta tarkasti ne kuitenkin varsin mallikkaasti ja loppuilmaisu oli jälleen moitteeton. Jälki parani jälleen loppua kohden, kun kummankin keskittyminen osui yksiin. Nenukki ei noussut ainakaan mun mielestä liikaa ja intensiteeti pysyi mun aiheuttamiani katkoja lukuunottamatta. Hieno, hieno koira!

Rosita eli Ursulan emo nukkui eilen ikiuneen. Kurjaa, mutta näinhän se on, että aika on rajallista. Onneksi muistot kuitenkin jäävät ja niille voi hymyillä myös surun keskellä. Toivottavasti Salla saa kuitenkin pian sopivan uuden pikku porostimen elämää sulostuttamaan. Ehkäpä jopa Ihkun velipuolen ja Rositan lapsen 4:nnessä polvessa... :)...