Aamulenkillä oli jännitystä ilmassa. Treenasin Ihkua normisti Tampere-talon vieressä, kun ihan irti oleva pupu loikki ohitse! Ihku jähmettyi, joka solullaan sitä tuijottamaan, mutta komennettuani sitä tiukasti, se pysyi paikallaan ja aivojen hiukan raksutettua se otti kontaktin ja jatkoi treenaamista! Ihanaa! Koulutus ja aika alkavat tuottaa tulosta! <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Iltapäivällä oli Tamskin viimeinen ruutu-treeni. Oli tosi mukavaa taas pähkäillä koulutusasioita. Suurkiitokset vain kaikille sessioissa mukana olleille! Kaikilla oli oikeaa asennetta ja halua oppia uutta!

Treenien lopuksi myös Ihku pääsi ruutuun, minkä jälkeen lyhyt pätkä seuraamista ja taas ruutuun. Nyt oli taas voimaa ja intoa hommassa! Hieman mua on vain ruvennut mietityttään, että onko Ihku ruvennut hidastamaan juuri ennen ruutuun menoa… Pitäisi varmaan naksuttaa heti lähdön jälkeen täydestä vauhdista ja toisaalta laittaa lätkä ruudun takareunaan päin… Ja hiljalleen pitäisi alkaa myös tarjoamisnaksutukset puhtaalle lätkälle taas… Mutta penne oli siis hieno! Se on aina! J

Treenien jälkeen tallasin vielä 300 askeleen jäljen Kekkosentien viereen. Nyt nurtsi oli niitetty. Hienoinen vastatuuli. Namit entiseen tapaan. Nyt Ihku lähti tosi hienosti keskittymään – se tarjosi seuraamista, kun lähestyimme jälkeä ja odotti lupaa sille singahtamiselle. Jäljestys sujui aika normisti kokonaisuudessaan. Aivan alussa jäljen vieressä oli koiranpaska, joka aiheutti ongelmia. Loppuviimeksi annoin Ihkun loikata sen ohi, minkä jälkeen se jatkoi hienosti heti seuraavalta askelmalta vaikka tekikin kaarroksen. Välillä jätkä kaahas, välillä teki rytmisesti töitä. Namit taisi olla aika pieniä, sillä se joko imuroi ne vauhdista tai sitten se söi niistä vain osan. N. 2/3 jäljen jälkeen tuli selvä viettikatkos. Nythän olen tehnyt paljon 200 askeleen jälkiä, joten tämä varmaan sen vuoksi, että on tottunut taas tiettyyn jäljen pituuteen. Jatkoi kuitenkin ja loppu tuntui menevän paremmin, tosin myös itse osasin skarpata taas. Loppuilmaisu täydellinen.

Seuraavaksi voisin tehdä testijäljet niin, että en oikeasti päästä rynnimään yhtään, isot namit jäljelle ja pitkä nurmi, jotta näen kaikki askeleet. Ja toiseksi sellainen jälki, jossa annan koiran mennä enkä pidä sitä niin tiukasti kiinni… Voisi katsoa minkälaista työskentely silloin on… Voihan olla, että mä pidän koiraa nytkin niin paljon liikaa kiinni, että se turhautuu ja kauhoo sen vuoksi… Hmmmm…