Keräsin sunnuntaina koko eläinlauman kasaan ja lähdin mökille. Myös Elvis lähti mukaan. Se oli ollut syömättä koko päivän ja annoin sille vielä Postafeniakin... menomatkan saldona tavaraa tuli kuitenkin molemmista päistä, paluumatkalla ainostaan oksennus ja paljon huutoa... Kamalaa tuo kissan kuljettaminen, kun se ressukka voi niin pahoin. Perillä Elvis oli kuitenkin heti oma itsensä ja se näytti kylä nauttivan reissusta täydestä pikku kissan sydämestään!

Sunnuntaina tallasin isän rantanurtsille 225 askeleen jäljen. Muurahaisia oli kuitenkin aivan kamalasti ja jäljen ajo meinasi tyssätä vallan. Ihku hyppi ja pomppi, mutta en pästänyt sitä pois ja lopulta se jäljesti purkille hieman jäljen sivussa kaartaen ja jättäen namit maahan. Kamala jälki, mutta hienosti pensku suoriutui vaativasta urakasta!

Maanantaina tein penskulle esineruudun mökin viereiseen metsään (n:o 2). Alkuun oli hieman vaikeuksia keksiä, mitä siellä metsässä pitikään tehdä, mutta sitten Ihku pongasi kenkälusikan ja sen jälkeen muutkin esineet (narukerä, tikkuaski, patalappu, huulirasva ja punalenkkinen karvapatukka) löytyivät.

Päivällä istuskelin Ihkun ja Elviksen kanssa pihalla hyttyssyöttinä. Elvis niin nautti auringossa köllimisestä. :) Ihku puolestaan tylistyi narussa, mutta en uskaltanut päästää sitä kyllä irtikään. Mökillä on paljon hirviä, saaressa on kuulemma oma jänö ja naapurin Kaukasian paimenkoira on myöskin melkoinen uhka pienelle porokoiralle... Veera ja Ulda saivat myös nauttia elosta. Ehtoolla Ulda ei meinannut tulla edes sisälle, sillä oravan tuijottelu oli vielä pahasti kesken...

Iltapäivällä kävin hakemassa Mikon Jämsästä ja matkalla tein Jämsän pk-kentälle 340 askeleen jäljen hiekkamaahan, jossa paikoin kuivaa nurmea. Ja taas paikalla oli muurahaisia! Aargh! Alkuun annoin Ihkun mennä varsin  löysästi ja se loikki lähinnä jäljen vieressä sivutulen alla. N. 1/3 matkan jälkeen ryhdistäydyin ja tiukensin tuntumaa, ja siitä Ihku rupesikin jäljestämään paremmin. Muurahaisia oli ilmeisesti vähemän kuin sunnuntaina, sillä osa nameista katosi nyt myös Ihkun kitusiin. Vaikeeta kuitenkin oli taas!

Tiistaina ajelin Jyväskylään treffaamaan Miia ja Gamia sekä Satua ja Loikkasta. Hienoja olivat molemmat Uldan poikasista, ja aikaslailla kookkaampia kuin äippänsä! Loitsu on aavistuksen ehkä Ihkua matalampi, mutta Gamilta löytyi sitten raamia vaikka muille jakaa. Kävimme pikkulenkuralla, minkä jälkeen tottistelimmekin. Oikein mukava ja virkistävä lomapäivä! Kiitos osallistuneille!

Ihku otti tottistelussa 3 kertaa ruudun, jotka kaikki olivat kohtuullisia, kun huomioi uuden paikan ja treenitauon. Viimeinen olisi pitänyt vain jättää väliin... Kakkososuudella olinkin hieman fiksumpia ja leikitin Iippaa vain kolmella turkislelulla. Tämä pätkä sujuikin jo paremmin!

Paluumatkalla Keuruulta kotio puhuin Tinin kanssa mammuttipuhelun. Ja täytyy tässä nyt vain yrittää innostua uudestaan tuosta koirankoulutuksesta. Suurin ongelma lienee tällä hetkellä se, että Ihku ei muistuta Uldaa tippaakaan... ja mä lässynä kaipaisin Ulda-kakkosta... Nyt täytyy vain yrittää hyväksyä se, että Ihku on Ihku. Siinä on paljon loistavia puolia, ja mun täytyy nyt vain oikeasti opetella tuota koiran koulutusta. Nolla-linjalta lähden, mutta toisaalta eihän mulla ole mitään menetettävää. Kaikki mitä opin Ihkun kanssa on vain plussaa, ja ehkä yhteiselomme alkaa sen myötä hieman sujua aiempaa paremmin. Täytyy nyt muistaa vain, että olen ollut pentuun tosi tyytyväinen suurimman osan aikaa. Ainoastaan tuo viime viikon karkailu on nyt syönyt multa henkisen pohjan koko juttuun. Sikäli hyvä, että olen tainnutkin rakentaa sen liikaa Uldan varaan, enkä ole oikeasti suostunut näkemään, mitä Ihku oikeasti vaatii. Se ansaitsee kuitenkin nyt täyden huomioni ja myös minä itse ansaitsen sen, että opettelen asioita lisää, enkä vain jää marisemaan ja kohtaloani valittelemaan... Hmmmp.... ;)

Illalla tallasin uimahallille 240 askeleen jäljen 1-4 tyhjillä, ja koska muurahaisia ei ollut, jäljestys sujui nyt hyvin! Hieno pensku! Hieman mä hoipertelen tuota jälkeä tehdessäni, mutta nyt Iippa oli kyllä tosi tarkka ja imuroi jäljen nenä tiukasti maassa. Hyvä! Se olikin sitten 69. laatuaan.