Aamulla harjoittelimme istumisia, luoksetuloa läheltä, lätkää ja noutoa. Mulla oli hyvä tarkoitus palkata heti ekalta lätkältä ja noudolta jättipotilla, mutta ajatus katosi, kun tuli häiriötä… aargh!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Töitten jälkeen kiiruhdin Niihamaan. Ursula sai olla suurena paikkamakuukoirana ja se oli onnesta soikeana, kun kutsuin sen luoksetulosta kahdesti luokseni kesken kaiken. Se oli siis häiriökoirana sekä Troipelle että Touholle. Hieman se ontui taas leikkimisen jälkeen, mutta ei pahasti.

 

Ihkun suhteen olin taas ihan huono… Mä en jotenkin pysty keskittymään näissä maanantaitreeneissä, vaan teen aina sitä ja tätä ja unohdan suunnitelmat. On kai pakko ruveta kirjaamaan asiat paperille, jotta homma pysyisi kasassa!

 

Alkuun otin luoksetuloja läheltä lelulla. Sari huomasi oitis, että Ihku tulee kovaa vain silloin, kun mä liikun, mutta jos kutsun sen paikaltani, koira matelee. Loppuasennot olivat sinänsä hyviä. Kunnon matkalta luoksetulo onnistui oikein hyvin. Taas korvat nousivat, mutta vauhdissa se ei näkynyt. Otin samaan sessioon vielä istumisia. Näissä täytyisi nyt malttaa olla liikkumatta ja pyytää koiraa vain istumaan eri suunnista. Kiitos Sari.

 

Kakkossessiossa otin noudon, josta minkkimyssy palkaksi. Ei ollut kovin hyvä, mutta Ihku uusi noston ihan itse, kun olin ottanut siltä myssyn itselleni ja se huomasi maassa olevan kapulan. Tämä onnistui hyvin ja siitä super-palkka! Virittelin myös narupalloa käyttöön, mutta se vaatii vielä pohjustusta kotona. Frisbeet innostivat Iihkalia varsin hyvin ja otin niillä muutaman lätkälle menon niin, että naksutin vauhdista ja heitin frisbeen koiran yli lätkän toiselle puolen. Täytyy kotosalla ottaa lisäksi erikseen tarkkaa lätkälle menoa joko ruoalla tai lelulla, jos se tuntuu toimivan paremmin.

 

Varsinaisessa pentusessiossa otimme seuraamista ja siinä täyskäännöksiä. Seuruu sujui hyvin. Käännöksiähän Ihku ei vielä osaa. Koira oli kuitenkin koko treenin tosi hyvin mukana. Otimme myös kujan läpi luoksetulon. Ihku jäi kiinni pidettäväksi hieman sen näköisenä, että mene sinä nyt vain, ei mua kiinnosta… mutta tuli se kuitenkin luokse lähes tuhatta ja sataa… korvat pystyssä, ei ei ihan täysillä.

 

Lopuksi harjoittelin vielä patoamista narupallon kera. Alku hyvin, mutta taas ahnehdin ja penne väsyi… huoooh! Enkö mä ikinä opi?!

 

Kävimme Sarin ja kaikkien koirien kanssa vielä lenkillä. Varsinaista marmatusta… mutta tästä eteenpäin jälleen asenteen tarkastusta ja toisen mielialan vahtimista tiedossa! Kyllä se tästä… J

 

Ja koska olen hullu, tallasin kotomatkalla Takahuhtiin/Ruotulaan vielä 120 askeleen jäljen vyötärölle kasvavaan heinään. Ihku oli tosi hyvä, vaikka olikin ihan naatti. Se vain käveli jäljen jälkeen autolle, ja huolekseni myös nilkutti hieman. Myöhemmin illalla se kulki aivan kolmella jalalla, mutta onneksi tiistai-aamulla kulku oli jo normaalia. Kaippa se oli leikkiessään lihasta hieman venäyttänyt, ja väsyneenä jäljellä jalka alkoi vaivata… Pupu…