Ajelin Pyörönmaalle Marikan kanssa lenkille. Ennen Marikan saapumista tallasin pellolle 119 askeleen jäljen myötätuuleen. Sekoitin normaaliruoan sekaan jnkv  koiranmakkaraa ja jo oli Ihkulla intoa jäljelle! Motivaation nosto olikin paikallaan, sillä hämyt ovat tehneet pienestä koiranalusta hieman epävarman. Nyt nenä ei noussut jäljeltä mua kohden vaan koira teki ihan itse töitä alusta loppuun. Hatsin ja Jurrin haukunta hieman keskeytti suoritusta, mutta viettikatko jäi siinäkin muutamaan sekuntiin. Lopussa Ihku pysähtyi taas nopeasti, kun jälki loppui. Takajalat jäivät viimeisen askelmaan. Hyvä penne! :)

Jäljestämisen jälkeen lähdimme Marikan, Hatsin ja Jupun kanssa takametsiin lenkille. Maisemat olivat hienot! Ihania sammalmättäitä ja jäkäläkenttiä lohkareiden ja mäntyjen välissä. Ukkosta ilmassa ja sen vuoksi varsin nihkeä olo. Mutta niin rentouttavaa!

Paluumatkalla näimme ketturepolaisen tiellä jolkottelemassa ja olin pakahtua ylpeydestä, kun Ihku pysähtyi pyynnöstä Hatsin ja Jurrin lähtiessä kettusen perään sen nähdessään. Rajatilatkin olisivat varmaan pysähtyneet, jos Marika olisi kokenut tarpeelliseksi niiden pysäyttämisen heti alkuun. Haisteltuaan aikansa jälkiä ne olivat kuitenkin aika vauhdissa ja painelivat molemmat metsään Ihkun seuratessa tilannetta ihmeissään meidän ihmisten luona. Hih! Mun pikku metsäläinen! Ja pysähdys oli tosi hieno ja epäröimätön, kun koiraani kutsuin. Se ei edes harkinnut saalistamista, vaikka kaverit läks.

Hihkuin asiaa kuitenkin hieman liikaa, sillä rajatilojen palattua Ihku keräsi kuitenkin hieman metsästyskierroksia, kun ei ollut päässyt reissuun mukaan. Sitten se viilettikin lähipuskissa nenä heiluen. Olisi pitänyt olla fiksu ja laittaa se kiinni tässä vaiheessa, mutta ... en ole kovin fiksu! Ja niinhän siinä kävi, että pari sataa metriä ennen Kolua koira otti ja läks... ja löytyi sitten Kolun pihalta Henin kanssa meitä odottelemasta. En tiedä tiesikö koira, etten ollut vallan tyytyväinen sen viimeisen suoritukseen... kovasti se kuitenkin mielisteli ja pyyteli anteeksi menoaan korvat tortulla ja koko takapää hytkyen... Muru!