Sunnuntaina Tavesin pentutreenien jälkeen päätin ottaa jotain pientä Iihkalilla... Pieneksi jäikin. ;) Marika piti koiraa kiinni ja luoksetulovauhti oli hirmuinen. Aivan viime metreillä haistoi kuitenkin jotain sillä laski katsettaan selvästi alas. Tuli kuitenkin hienosti kiinni minkkimyssyyn, mutta parin tapporiuhtaisun jälkeen päästi hatusta irti ja oli tosi epäilevän näköinen. Yritin uutta leikkiä ja namejakin, mutta Ihku sylki makkarat suustaan ja haisteli epäilevän näköisenä housujani... Oli ollut vetämässä noita pentutreenejä ja tokikin mun housut haisi vierailta koirilta, mikä oli tänään liikaa Ihkulle! On se sitten erikoinen. Onneksi tajusin asian laidan, ja niinpä jätimme treenit siltä erää siihen ja lähdimme lenkille Marikan ja Saijan kanssa.

Lenkin jälkeen palasimme Marikan kanssa kentälle. Jatkoin siitä mihin olin jäänyt eli seuraavana noudot. Nyt Ihku lähtee kyllä kovaa ja nostokin on nopea, mutta sylkäisee kapulan välittömästi tämän jälkeen suustaan. Eli paot palautuksessa eivät toimi. Tsekkasimme hieman tilannetta ja totesin, että Ihku pitää kapulaa hyvin siihen saakka, että mä rupean liikkumaan, eli tässä nyt tarkasti naksu pitämisestä ja leikki sen jälkeen. Hyvä, kun tämäkin hieman selvisi.

Jatkoin tarjoamisten naksuttelulla kontaktista, sivullesiirtymisestä ja upeista. Muutamia ihan hienoja pysähdyksiä, mutta hieman poju väsyi.

Illalla kaahasin R:lle tekemään jäljen, kun Outi lupasi tulla sitä katsomaan ennen Belgian matkaansa. Lennokin lennättäjät hirvittivät mua, mutta koiraa ne eivät haitanneet. 130 askelta, tuuletonta, käännös vasemmalle, tyhjiä max 4, suurelta osin tuplanamit.

Ja Ihku oli hyvä! Mä en muistanut kunnolla käännöksen kohtaa ja yritin estää sitä etenemästä oikein voimallisesti. Outi huomasi, että namit kyllä jatkuvat suoraan ja niinpä annoin koiran jatkaa ja sehän se oli oikeassa. Mutta tulipa mun sekoilulla taas osoitettua ainakin se, että kyllä Ihku osaa. Sille ei tullut edes viettikatkosta tuosta etenemisen estämisestä. Ja kulma oli hieno sitten kun se ajallaan tuli. Loppukipon ilmaisu aavistuksen hidas, mutta suora. Osin taas mun syytäni, kun en antanut narusta löysää...

Kiitos Outi! Ihanaa, kun kestät ohjata tällaista sössijää. Ilman sua tästä hommasta ei olisi voinut tulla kyllä yhtään mitään!

Seuraavaksi rupean ottamaan kahta kulmaa/jälki. Lisäksi kasvatan tyhjiä kulman jälkeen ja muutenkin. Mahdollisesti esineilmaisua vielä tänä syksynä, mutta terävät kulmat jäävät kevääseen ihan suosiolla. Loppukipolla voisin naksuttaa nopeudesta ja unohtaa ajan vallan, kunnes ilmaisu on oikeasti nopea.

Illalla luin tottis-raamattua ja aloitin noutokapulan perusvalmius-naksuttelut.