Tein jäljen n:o 126 P:lle. 660 askelta, kulmat o-v-v-o-o.

Ihku lähti hyvin jäljestämään, mutta sille tuli huomattavan palkjon viettikatkoksia, varmaan kolmattakymmentä kappaletta! Ensimmäisessä kulmassa ajautui hieman yli, mutta seuraavat sujuivat kohtuullisen hyvin. Kolmannen kulman jälkeen löysäsin hieman tuntumaa ja yllättäen jäljestys parani. Olin ilmeisesti ollut liian kovana hihnan kanssa ja siitä nuo viettikatkokset. Ressukka! Jäi ihan huono maku suuhun koko jäljeltä... :(

Maanantain ollessa kyseessä menimme Tavesin kentälle tottistelemaan Sarin ja Jarin kanssa. Ja siellä mulla nimenomaan oli asenneongelmaa! Ihku oli ihan hyvässä vireessä, mutta mulle mikään ei oikein kelvannnut ja treeni olikin siksi tosi masentavaa... Kiitos Sari sparrauksesta lenkillä! Yritän oikeasti parantaa tapani...

Aloitin Uldan kanssa ruudulla ja merkillä. Lisäksi pari noutoa, jotka sujuivat hienosti. Ihkulla aloitin luoksetuloilla Sarin pitäessä koiraa kiinni. Kyllä se kovaa tuli, mutta korvat olivat pystyssä eli sellaista hullun ilmettä sille ei taida enää saada... no ehkä se kuuluikin pentuaikaan... Luoksarit olivat kuitenkin siis tosi hyviä. Jatkoin frisbee-leikillä, josta tuli vain katastrofi, koska jatkoin liian kauan ja hilluin taas liikaa... ja ahdistuin...

Tauon jälkeen aloitimme A-esteellä. juoksin ensin Ihkun rinnalla olempiin suuntiin, minkä jälkeen Sari tuli hätiin ja annoimme koiran tarjota ylittämisiä. Palkkasimme sen aina lätkällä esteen toisella puolen. Vauhtia oli ja tekniikkakin näytti kohtuulliselta, ja mikä parasta: ei yhtään ohitusta. Ihku tosiaan tykkää tästä! Jatkoin kosketuskepin naksuttelulla ihan läheltä. Se sujui hyvin. Sitten yritin ottaa eteenistumisia, mutta Ihku tarjosi vain osittaisia maahanmenoja ja istumisia... maa oli märkäääääää! huonolla kärsivällisyydellä, mutta kuitenkin jotenkin sain iipan tarjoamaan myös niitä eteenistumisia välillä. jatkoin siitä vielä seuraamiseen. Käännös oikealle on vielä hieman väljä ja perusasennot olivat hitaita maan kosteuden vuoksi. Hyvin koiralla kuitenkin riitti intoa. Loppuun vielä kolme heittoa frisbeellä. Nämä jo paremmin, kun maltoin odottaa, että koira lähtee mua kohden.

Loppuun naksuttelin vielä hieman noita istumisia ja maahanmenoja. Troyakin oli kentällä. Ja oli kyllä mukava huomata, että Ihku halusi kuitenkin toimia mun kanssani, eikä sillä ollut tarvetta karata Troippea häiriköimään. Pientä aurinkoa siis mun risukasaan...

Lenkillä löysimme kuolleen liito-orvan Niihaman majan viesrestä tieltä... Ei se chincillakaan ollut... kai? Ruumis pussiin ja Sari aikoi lähettää sen jollekin liito-orava-ihmiselle tutkittavaksi koordinaattien kanssa. Kaikkee sitä tapahtuukin...

Nyt lähdemme vielä Mikon ja porotusten kanssa juoksulenkille. Huomenna jäljestyksen uudestaan kevyemmällä kädellä. Tässäkin täytyy muistaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään ja minäkin vasta harjoittelen tuota jäljestämistä! Ja keskiviikkona seuraavat tokottelut ja sitten asennetta taas kehiin. Ihku on edistynyt kuitenkin aivan kamalasti! Nythän se haluaa tehdä mun kanssani töitä, mikä on kuitenkin se kaiken a ja o. Kun olemme tähän päässeet, niin loppu tulee kyllä ajallaan. Kiire ei ole! Ja Iihkali on tosi hieno pieni vauvakoira!