Perjantaina olimme taas juoksulenkillä ja Ihku on kyllä kehittynyt huimasti. Juoksemme nykyään tunnin ja vartin lenkkejä, ja koiranpoika osaa hienosti vetää valjaissa ja kierrellä metsässä puita. Ursula on mukana ja. Sen hommana on singahdella tennispallon perässä ja nauttia olosta. Nää lenkit on kyllä oikeeta laatuaikaa mulle ja Uldalle!

Lauantaina kävimme Ailan ja Lipen kanssa Helvetissä kävelykierroksella. Mukavaa oli taas!

Reissun jälkeen tallasin sairaalan nurtsille 300 askeleen suoran. Pari kertaa Ihku kuvitteli kulman matkalle, mutta muuten olin tosi tyytyväinen. Sunnuntaina tein vastaavan 390 askeleen suoran R:lle. Senkin aikana kahdesti pieni viettikatkos ja mahdollisen kulman tarkastus. Jatkan näitä suoria nyt kunnes koira alkaa taas olla varma tekemisestään. Tyhjiä varioin pitäen maksimin kympissä. Lopussa mukaan otettu wubbaleikki vaikuttaa hyvältä!

Tavesin treeneissä mulla ja Saijalla oli vetovastuu. Sen jälkeen Ihkun fiasko-treenit. Yritin taas vaatia liian vaikeita, vaikka Ihkun on tosi vaikea keskittyä, kun koko kenttä on täynnä pudonneita nameja ja mäkin haisen oudosti muilta koirilta. Onneksi Sari tuli taas hätiin ja leikitti Ihkua niin, että se nousi taas ihan kunnolla. Jatkoin siitä hetken ja se sitten siitä. Täytyy nyt jatkossa reagoida heti, jos Ihku vaikuttaa hajamieliseltä ja on kiinnostunut omistaan enemmän kuin musta. Silloin leikki ja vaikka ne maahanmenon tarjoamisen kehiin. Täytyy kaivaa kuuluisa Koivumäki-ilme esiin ja koira autoon jäähylle, kun viritys onnistuu. Ja samaan jatketaan, kunnes taas pystyy toimimaan. Eli suunnitelmat paperille kuten tähänkin asti, mutta jos ei onnistu, niin heti nostatusleikki. Epäonnistumisia ei saisi tässä enää tulla!