Tallasin 320 askeleen jäljen, johon 5 kulmaa (v-o-v-o-o) ja yksi polun ylitys Km:n koulun taa. Ruoho oli pitkähköä ja varsinkin lopussa maassa oli suuria lehvistöjä (jotain raparperin tapaista...).

Nyt koira ei hinkunut lainkaan jälkipaalulle, mutta kun se sille pääsi, alkoi jäljestys heti ensi nameilta hyvin intensiivisesti. Ensimmäiset kulmat olivat siistejä. Polun ylitys oli vaikea; hieman nenä kääntyi polulle, mutta löysi se yli siitä kuitenkin. Kolmannen kulman jälkeen jänöjussi loikki ohitsemme n. 10 m päästä vilahtaen taka-oikealle!!! Auuuh! Kielsin Ihkua oitis, kun se olisi lähtenyt jahtiin ja estin sitä kääntymästä taapäin jäljeltä. Koko koira tärisi ja sitten siitä pääsi hyvin hiljainen ja pitkä uloshengitysvinkaisu... Odotin vain paikallani, ja hetken päästä Ihku päätti jatkaa jäljestämistä! Hienoa! Mutta kyllä sillä oli vaikeaa! Se tärisi innosta ja nosti kuononsa maasta n. 5m välein koko loppujäljen ajan ja katseli, josko uusia pupuja ilmaantuisi. Aina se kuitenkin jatkoi uudestaan samasta askelmasta, mistä nenä nousi ylös ja kova tuhina siitä kuului, sen imuttaessa jäljen hajuja sieraimiinsa. Ressukka... olis tahtonut niin pupupaistia kananpalojen ja Eukkiksen sijaan. Mutta vaikeuksista viis, Ihku jäljesti loppuun saakka ja meni loppukipolla tosi vauhdilla maahan. Söi hotkien ja leikki jopa vähän Wuballa, mutta sitten ajatus taas herpaantui ja kuonostin rupesi etsimään pupuntuoksuja ilmasta....

Huh. Tällaisia vaikeuksia ei kyllä jäljelle tahtoisi, mutta toisaalta niinhän se on, että kaikista näistä aina oppii uutta, ja ainahan kisoissakin voi joku karvaotus loikkia tielle!