Aloitin Ursulan kanssa. Hieman kutkuttaisi, jos saisin vielä sillä ensi vuonna kisata... Nyt paikkamakuu, istuminen, idari, seuruu ja luoksetulo. Seuraamisen yhdessä täyskäännöksessä ja Luoksetulon lähdössä mölinää, joista jälkimmäisen sain kuitenkin korjattua ottamalla lähdön ihan parin metrin päästä. Olipas taas kivaa! Ursula on IHANA!

Iihkalilla aloitin läheltä eteentuloilla, joista lelupalkat. Saija ja Elina saapuivat kesken tohinan paikalle, mikä Ihkua hieman ihmetytti ja hommaan tuli pieni tauko. Lisäksi Elinan oli Iihkalin mielestä superpelottava! Harjoittelimme siinä sitten hieman hermon pitoa, vaikka hirvitti. Onneksi Elina on tosi reipas eikä hätkähtänyt yhtään haukkuvaa ja karvojaan nostelevaa koiraa. Hetken lähestymisharjoitusten jälkeen Saija piti koiraa kiinni ja otin yhden hetsausluoksetulon suoraan eteen. Tämä oli superhieno! Ja vauhti oli kova, sillä Iippaa hirvitti edelleen. Jatkoimme ensi kertaa A-esteelle, josta palkkaukset lätkille. Ihan alkuun lähdin ylittämään estettä yhdessä koiran kanssa jotta saatiin meno onnistumaan. Takaisintuloissa heiluin myös esteen päällä ja nämä sujuivat tosi jouhevasti, vaikka oli ihan eka kerta! Tyyli on vielä piuhdasta kiipeämistä, mutta täytyy laittaa lätkät ensi kerralla alastulolle. Joko vaikka harjan yli hyppy siitä sitten luonnistuisi!

Kakkososuudella naksuttelin kontaktista edessä, sivulla, askelissa, peruutuksessa ja pikku seuruun jälkeen lelupalkka. Hyvin!

Kolmososuudella aloitin kahdella frisbeellä leikkimisellä. Hyvin koira syttyi alkukankeuden jälkeen. Jatkoin kosketuskepin naksutteluun niin, että keppi koko ajan liikkeessä. Viisi onnistunutta suoritetta. Ei yhtään virhettä ja vauhtia oli! Loppuun vielä paikkamakuu 1 min. Ja koska Hyvärisen Jorma oli tässä välissä tullut pennen kanssa kentälle, harjoittelimme myös taas lähestymisiä. Tässä vaiheessa Iihkali alkaa kestää vieraitten lähestymisen, kun ihmiset ovat kontaktissa keskenään. Muutaman tällaisen harjoituksen jälkeen alamme lisäämään myös koiraan kohdistettua huomiointia. Pakko edetä hiljalleen, jos joskus aikoo kisoihin päästä...

Pyrähdin vielä metsän puolelle lenkille ja kas kummaa... eksyin pimeässä, sillä seurauksella, että löysin itseni Atalan pururadalta ja sain juosta pari-kolme kilsaa ennen kun löysin tutun ja turvallisen Niihaman tien. Hiki tuli, mutta onhan se positiivista, että kamalissa lämpövarusteissa (fleece-takki-treeniliivi) jaksoin kuitenkin juosta useamman sauvakävelijän ja paikallaan lenkkeilijän ohi... :) Ensi kerralla otsalamppu mukaan!