Sain just kirjotettua kauhean vuodatuksen... ja kaikki hävisi! Aaargh! Nyt lyhyesti...

Ihkun lonkkatulokset tulivat Kennelliitosta! A-LONKAT JA 0-KYYNÄRÄT! Hienoa! Huomatuksena oli, että lonkkamaljat hieman matalat, mutta niinhän mekin täällä Tampereella ajattelimme! Hyvät kintut kuitenkin on, joten kyllä niillä kelpaa!

Perjantaina Outi katsoi meidän jälkeä, joka oli kamalaa kattottavaa. Ihkua ei kiinnostanut, ei ollut nälkä... Mutta alun jälkeen se lähti kuitenkin jäljelle ja paranihan se sitten siitä. Sain paljon ohjeistusta, jota nyt täytyy yrittää noudattaa: Liina koiran jalkojen väliin jo huomattavasti ennen paalua, jotten keskeytä sitä heti alkuun. Alkuun enemmän nameja. Koiralle motivaatiota eli nälkää! Nenä vaadittava alas... nyt nousi n. 4 cm, ja tarkan Outin mielestä se on liikaa! Ihanaa, kun joku on tarkka! Tasainen kulku, koiran perään ei saa rynniä. Kulmissa tuntuma ja turhat omat lenkit pois. Kiitos Outi!

Sunnuntaina 420 askelta Marikalla. Kaksi kulmaa pitkän suoran jälkeen. alku taas hieman kangersi, mutta muuten sujui paremmin. Sarin mielestä nenäkin oli alun jälkeen tarpeeksi alhaalla. Ja loppuilmaisu oli nopea. Wubba + ruoka palkaksi.

Maanantaina taas T:lle 500 askelta, 5 kulmaa, mutta nämä vasta yli 300 askeleen suoran jälkeen. Alussa runsaasti namia. Ja taas sujui paremmin. Kulmat hienot... en edes itse muistanut niiden paikkaa. Varis oli siirtänyt loppukippoa, joten viimeisellä kulmalla olin varma, että Ihku kääntyy liian aikaisin, mutta eipä kääntynytkään, vaan oli valinnut ihan oikein jäljen. Melkein sössin koko homman! Loppuilmaisu takaisin siirretylle purkille supernopea. ja vielä Wubba, joka on Ihkun mielestä tosi ihku!

Sunnuntaina olimme myös Tavesin pennetreeneissä. Taas tauon jälkeen häiriö oli Ihkulle tosi suuri, mutta lopussa homma rupesi toimimaan. Luoksetulo hieman haparoiva kujan läpi. Loppupujotteluseuruu meni kuitenkin hienosti. Treenien jälkeen vielä nouto x 2 hetsaten. Tämä etenee!

Veera on ollut kipeä perjantaista saakka. Se on oksentanut kaiken ja useaan otteeseen. Sunnuntaina se alkoi olla jo aika voipunut ja Riikan kautta sain varattua sille pika-ajan Hakametsään maanantai-aamupäivälle. Kiitos Riikka! Onneksi tutkimuksissa ei sitten löytynyt mitään maata mullistavaa. Olin aivan varma, että koiralla on syöpä tai muu tukkiva prosessi suolessa, mutta eipä näkynyt. Munuaisissa on ilmeisesti jonkinlaista nefropatiaa UÄ:llä, mutta arvot olivat onneksi normaalit. ALAT hieman koholla, mutta liittyisköhän se tuohon oksenteluun kuten sappiteiden seinämien näkyminenkin... Paino koiralla oli tippunut 7 kg:sta 6,2 kg:aan, joten kuivumaa oli aika paljon! Nesteytystä, pahoinvointilääkettä ja Antepsinia... toivotaan, että pikkuturjake tällä tokenee!

Huh! Helpotus Veeran toipumisesta toi melkoisen väsyn mukanaan!