Ajelin Rengasnelikon viereiselle hiekkakentälle treenailemaan. Kävin ensin kävelyttämässä koiruuksia ympärillä olevassa puistossa... jossa puput loikkivat iloisina... ja Ihku olisi niin mielellään liittynyt niiden seuraan. Varmuuden välttämiseksi laitoin koissulle sitten sitruunapannan kaulaan myös treenien ajaksi. Aloitin räjähtävillä lähdöillä, jotka ovat selvästi edistyneet. Pääsin taas hieman kauemmas koirasta. Jatkoin frisbee-leikillä, joka myös on parantunut. Tuo jo ainakin 60-70%:sti frisbeen takaisin... Tämän jälkeen menikin sitten hieman aikaa pupujen haisteluun... Grrr... Odottelin niin kärsivällisenä kuin kykenin ja naksuttelin lähinnä kontaktista ja perusasennosta, ja kun nämä vihdoin viimein alkoivat sujua, jatkoin seuraamisilla ja käännöksillä. Edelleen oikealle käännös on hieman väljä, mutta vahvistin nyt hienoista koskemista jalkaani ja loppu oli alkua parempi.

Tauolla Ursula pääsi kentälle leikkimään. Otin alo/avo-luokan liikkeitä. Voi! Sen kanssa olisi nyt tosi ihana mennä alempiin luokkiin kisaamaan. Seuraamisesta varsinkin tykkään kovasti. Se on ihanan tiivistä, tarkkaa ja innokasta.

Ihku jatkoi noutokapulasessiolla, jossa aluksi vaihdoin Ihkun kantaman kapulan rättiin. Sitten testailin hieman erilaisia hetsauksia kapulalle. Ainakin kertaalleen Ihku toi kapulan läheltä ihan eteen ja vapautui hienosti rättiin. Nyt täytyy miettiä taas jatkoja. Taidan jatkaa seurauttamisesta ja paoista vapauttamisia. Lisäksi voisin ottaa ihan läheltä, vaikka kädestä annettuna, kapulan tuomista eteen, irrotusta ja vasta sitten vapautusta rättiin... Ja jalkojen välistä syöksy pitäisi jotenkin yhdistää kuvioon. Siinä tarvitsen kuitenkin avustajaa ja kapulan antajaa...Haluaisin, että koira tarjoaa tekemisiä enemmän itse, oma hetsaus pitäisi rajoittaa välitiloihin... Leikin tiimellyksessä Ihku muuten puri mua käteen oikein mojovasti. 1. ja 2. kämmenluiden väliin muodostui välittömästi mustelma ja myös aikamoinen turvotus... Asbestihanskat käteen seuraavalla kerralla...

Kolmannessa osiossa Uldan leikittämisen jälkeen aloitin kosketuskepillä ja lätkällä. Hyvin. Sitten otin seisomisia ja asennonvaihdoksia doggie zen-luopumisen vahvistamisella.

Kokonaisuudessaan taas ihan kivat treenit. Asiat etenevät. Jääviä liikkeitä täytyisi nyt alkaa oikeasti työstämään ja kakeissa pitäisi kasvattaa aikaa ja etäisyyttä, ja pitäisi samalla muistaa painottaa taakse tapahtuvaa liikettä. Nyt ajoittain koira hieman valuu kaikissa näissä eteenpäin... eli jäävät ovat inan hitaita ja kakeissa tassuissa on vielä liikaa liikettä.

Illalla kävin vielä porotusten kanssa juoksemassa reilun 50 min lenkin tihkusateessa. Loppumatkasta komensin Ihkua ensimmäisen kerran enemmän tosissaan, kun se jäi nenästään kiinni just tappavassa ylämäessä. Reppana hieman säikähti, mutta loppulenkki sujui tosi hyvin. Täytyy nyt tuotakin pohtia... Toisaalta juostessa pitäisi vain juosta, mutta kuinkas sen nyt koiralle kertoisi ilman, että se ottaa siitä painetta...