Lähdin aamusta porosten kanssa ensimmäiselle kunnon talviselle juoksulenkille. Hanki ja liukkaus verottavat voimia ylättävästi! Lenkki sujui muuten hyvin, mutta kääntyessäni koirapolkua takaisin huomasin Uldan konkkaavan toista etustaan. Ressukka! Varmaan venähtänyt, sillä mitään erityistä kipukohtaa ei löytynyt. Lönköttelimme siitä sitten hitaammin kotio. Kävellä ei voinut, sillä märät vaatteet jäähdyttävät nopeasti. Hrrr.. Kotio kuitenkin päästiin ja nyt tuo pupu vaikuttaa taas ihan tyytyväiseltä. Pidän sen nyt ainakin vikon vähemmällä lenkkeilyllä ja katsotaan sit taas, kuinka meno maittaa.

Lenkin jälkeen Ihku joutui vielä hommiin. Takapään kontrollia ja käännöksiä molempiin suuntiin. Oikealle käännös on nyt hyvä aina 180 asteeseen saakka. 270 asteessa koira jää vielä jälkeen, joten tätä vahvistelin. Sitten hieman uppien tarjoamista ja taas loppuun tunnari, jossa alkaa olla kyllä ideaa. Seuraavalla kerralla laitan kapulat ja namit jo riviin ja rupean ohjaamaan koiraa aloitukseen.

Päivällä kävin Ihkun kanssa kaksistaan kävelemässä ja treenaamassa vinttikoirakentällä. On kyllä eri helppoa kulkea vain yhden koiran kanssa... vaikka ei se kyllä kahdenkaan kanssa hankalaa ole, jos se toinen on Ursula. Veeran kanssa tahti jo muuttuu kuitenkin hieman.

Iippa aloitti seuruilla, joissa otin sekä normaalia, hidasta että juoksua! Kohtuullista. Jatkoin takapään hallintaan paikalla käännöksin ja siitä aina eteenpäin jatkaen. Koira alkoi oikein syttyä tässä ja taas mentiin hitunen eteenpäin. Peruutusta pari askelta myös.

Välissä puhuin puhelimessa (taas Sarin kans) ja rakensin ruudun. Pikku tauon jälkeen otimme pari lätkää upin ja lelupalkan kanssa. Nämä kohtuudella niin, että päätin jatkaa samaa myös ruudussa, jonne siirsin lätkän. Ja ruutuun kolme toistoa eri suunnista ja nämä olivat kyllä hienoja, varsinkin viimeinen! Hieman mulla on vaikeuksia noiden pallojen kanssa leikkimisessä, mutta leikitin loppuun Ihkua niillä vastaavasti kuin frisbeillä. Jatkoimme vielä tunnaria, jossa olikin sitten säätämistä... Ihku haisteli kaikkia muita kapuloita paitsi omaansa! Tein sitten harjoitteen kahdella kapulalla, joka sujui hyvin ja loppuun vielä nami-rivistö uudestaan ja rupesihan se nenä löytämään oman kapulan!

Paluulenkillä Ihku tarjoili sitten seuraamisia todella tiiviiseen tahtiin. Jopa juostessa saatiin pari tosi hienoa pätkää. Sarin täytyy jatkossa katsoa tota seuraamisasentoa, kun taas musta tuntuu, että olen palkannut liian taakse. Tiiviysongelmat ovat korjaantuneet hienosti ja perusasennotkin ovat nyt pakkasilla tosi nopeat, mutta etu-taka-suunnan paikka mietityttää...