Kävin aamulla koko koiraporukan kanssa ensin 1,5h kävelemässä ja sitten vielä porotusten kanssa jäällä juoksemassa. Nyt pääsimme ensimmäistä kertaa kunnolla jäälle ja kyllä se oli ihanaa! Iihkalikin sai juosta irti, kun kerran oli korvallinen ja tuli luo aina kutsuttaessa. :)

Illalla kävimme Ihkun kanssa jälleen maneesitreeneissä. Alku oli hyvä. Otin luoksetulon palakaten kovasta vauhdista pari kertaa. Sitten läheltä eteentuloja, jotka ovat hiljalleen tiivistyneet. Sivulle siirtymäyt ok ja seuraaminenkin kohtuudella. Hieman tuppaa väljenemään. Eerika avusti jälleen ja pääsi silitteleen Ihkua koko kyljen mitaltaa. Hienosti meni!

Mutta kakkososuudella hommat alkoivat mennä pieleen. Riesa ja Akka aiheuttivat suunnatonta häiriötä ja pikkumiehen pää meni ihan sekaisin. Keskittyminen oli olematonta ja mä pöljä en osannut helpottaa harjoitusta tarpeeksi vaan tuskastuin vain. Positiivista on toki se, etten suuttunut!

Otin uppeja, jotka sujuivat kohtuudella, kun koiraneidot eivät olleet silloin vielä maneesissa. Ruutuun menot ja seuraaminen menivät kuitenkin plörinäksi. Kolmososuus ei jatkunut juuri paremmin. Seuraaminen levähti, ja vaikka neidot poistuivat ei Ihku enää kyennyt... Jatkoin kakeihin, joista niistäkin meinasi tulla vain hinkutusta. Seisomisesta maahan ei suju, ja lisäksi koira kiertyy sivuttain turhautuessaan. Loppuun taas ruutuyritelmää. Hienosti koira lähtee, mutta kiepsahtaa ympäri ruudun edessä, jos lätkä ei ole paikalla. Ei siis osaa vielä, ja motivaatio lopsahtaa kun ei ymmärrä mitä haen takaa... No sain koissun kuitenkin ylittämään narun ja tästä kaikki ruoka palkaksi...

Harmitti niin vietävästi treenien jälkeen. Jatkossa mun täytyy kirjata ylös varasuunnitelma keskittymiskyvyttömyyden varalle, kun en kerta osaa luovia paikanpäällä. No hyvä idea sentään se...