Töitten jälkeen treenasimme vaihteeksi Pirkkahallilla Sarin ja Helin kanssa. Ursula oli mukana alkuhöntsäilyssä, mutta sen treeni jäi hieman lyhkäiseksi, sillä se varasti ruokansa, kun me Sarin kanssa jaarittelimme. Loistavaa omatoimisuutta!

Ihku oli hyvässä vireessä! Se on kyllä edistynyt huomattavasti aivan tämän alkuvuoden aikana ja nykyisin se näyttää oikeasti haluavan tehdä hommia nimenomaan mun kanssani. Ihanaa!

Aloitimme räjähtävillä lähdöillä Sarin pitäessä koiraa yhä lähempää kiinni. Nämä sujuivat hyvin. Myös pari hieman pidempää luoksetuloa, joista eteenistuminen. Ihku tarjoaa tuossa edessä niin mielellään maahanmenoa, mutta saatiin me pari siistiä istumistakin aikaan. Tämän jälkeen jatkoimme uppien harjoittelulla, jossa mä olen tosi käsi. Nyt kuitenkin onnistuin heittämään wubban tarpeeksi nopeasti ja lähelle koiraa, niin että saatiin muutama tosi hieno pysäys aikaan. Jep. Nyt mä luulen kässänneeni tuon asian. Kiits!

Kakkosvaiheessa aloitimme niin, että Sari piti Ihkua kiinni ja antoi sille noutokapulan mulle tuotavaksi. Ensimmäisellä sähläystä, mutta sitten alkoi lyyti kirjoittaan ja Ihku toi kapulaa mulle enemmän kuin innoissaan! Näin saamme tuon noudon palautuksen varmaan toimimaan. Sari arvosteli vielä liikkeestä istumiset ja maahanmenot, ja nämä sujuivat sitten ilmeisesti ihan hyvin. Itseäni vaivaa hieman Ihkun etutassujen teputus maahanmenossa, mutta Sari ei huomannut sitä ennen kuin mainitsin asiasta. Elikkä kyllä ne aika nopeita on kuiteskin. Kiva! Näissä jäävissä huomasin kuitenkin, että palkkaus täytyy tapahtua nameilla. Lelun kanssa Iihkalille tuli täysjumi... Luulee näemmä olevansa bordercollie!

Kolmannella osuudella tarkoituksena oli ottaa vain pari ruudussa tapahtuvaa friisausta, mutta asia menikin säädöksi, kun ahnehdin liikaa etäisyyttä ja Iippa kirmasi luokseni heti lätkällä käytyään. positiivista oli se, että koira oli aivan tohkeissaan. Se tarjosi ruutuun juoksemista toistakymmentä kertaa ja aina yhtä innoissaan. Nyt vain jäitä hattuun ja etäisyys tarpeeksi lyhyeksi. Lisäksi voisin siirtyä palkkaamaan ruutuun, jotta siellä olo vahvistuisi. Ja loppuun yritin vielä tunnari... lumisessa maassa! ja arpajaisiksihan se meni! Kuinka voin olla niin tyhmä??! Jos tuo lumi aiheuttaa osaaville koirille ongelmia, niin kait olis voinut arvata, ettei se helppoa ole Ihkullekaan! No jatkoin muutamalla tunnarin maasta nostolla, joista palkka, ja siinä ne treenit sitten olivatkin.

Lopuksi menimme vielä Pyhäjärven jäälle lenkille. Jäällä Ipanakin pääsi taas vapaaksi ja yllättäen se ja Troippekin leikkivät taas yli puolen vuoden tauon jälkeen. Sitä oli kyllä kiva katsella. ja olin toki onnellinen myös siitä, että kaikki luokstulokutsut jäällä onnistuivat ja loppulenkistä Ihku rupesi tarjoamaan luoksetuloja myös ihan itsenäisesti. Mun pupu!