Kiiruhdin jouskariradalle Ihkun ja Ursulan kanssa. Mikko myöhästyi aamulla junasta, joten jouduin olemaan autotta. No hyvää harjoitusta Ipanalle. Toisaalta vire nousee muiden treenejä katsellessa, toisaalta väsy voi iskeä pitkän seuraamisen seurauksena...

Ihku aloitti tuomalla mulle noutokapulan eteen annettuani sen sille kädestä leikin yhteydessä. Saman uusinta niin, että Sari antoi kapulan. Kolmannella kerralla otimme jo tutuksi tulleen pitkän matkan noudonpalautuksen hetsaten, mutta nyt kapulan tuonti jälleen eteen. Kaikki olivat superhienoja! Ja myssy sai kyytiä! Jatkoin seuraamisella Sarin tarkan silmän alla. Alkuun Ihku hämmentyi maan hajuista (tai jostain!) ja meinasi vallan jättää mut, mutta onneksi se kuitenkin lähti hommaan mukaan juurikin kun aloin tuskastua. Seuraaminen oli mielestäni ok, eikä Sarikaan pahasti haukkunut...  Käännökset molempiin suuntiin myös ok. Näitä täytyy vain nyt tasaisesti vahvistaa. Lopuksi otimme vielä hetsausnoudonpalautuksen ja nyt palkka vauhdista, jottei seuraavallakaan kerralla tule himmaamista.

Kakkososuudella otin Ihkun seuruuseen heti narusta. Hyvin. Menimme ruutuun, jossa syötin sille namia ja sitten hetsaten yksi ruutuun lähetys ja taas perässä koiraa syöttelemään. Muuten hyvä, mutta hieman Iippa himmailee aikaisin. Täytyy siis siirtää ruudun henkistä keskustaa takareunan tuntumaan. ... Huomasinpas tässä juuri kirjoittaessani, että teimme tuon ruutusession täysin ilman lätkää ja hyvinhän se meni siitä huolimatta! Ruudusta siirryin maahanmenoihin, joita IIppa tarjoili ihan ok:sti. Muutama välissä oli tosi hyviä. Niiden osuutta tässä nyt kasvatellaan. Sarin ideasta koitin maahanmenon palkkausta myös myssyllä, mutta Ihkupa ei halunnutkaan. Se on nyt täysin orientoitunut nameihin jäävien yhteydessä. Loppuun vielä hieman frsbee-leikkiä (ja sormeen taas haava!) ja tästä kosketuskeppisäätöä, joka meni kyllä ihan pipariksi. Ihku leikki siis hyvin, mutta sillä ei ole oikeasti mitään ideaa tuosta kosketuskepistä. Taidan opettaa sille asian uudestaan niin, että palkkaan sen kepin kiertämisestä koskemisen sijaan... Mutta se täytyy sitten opettaa ihan omanaan.

Viimeisessä osuudessa otin paikkamakuuta Sarin siivoillessa kentää ja antaessa Troyan hillua pitkin poikin. Hieman Iihka oli levoton, etutassut liikuivat ja lisäksi se tarjoili pään alaslaskemista vähän väliä... Huooh! Taidan kuitenkin olla välittämättä tuosta ja yritän vain jatkaa. Jospa tuo levottomuus vähenisi varmuuden kautta kuitenkin. Täytyy vain yrittää palkata sen verran tiuhaan, että Ihku ei eihdi tarjota kaikkea mahdollista siinä odotellessa. Ja viretilan laskuharjoituksia jatkan kotona, sillä haluan sen kyllä levollisemmaksi ko. liikkeessä kokonaisuutenaan. Paikkamakuutreenin jälkeen otin vielä jälkiesineen ilmaisua (n:o 3). Alkuun koira oli irti, mutta kytkin sen sitten hihnaankin. Alussa hieman ensimmäisen esineen (huonosti pesty mini-viskipullo) koskettamista myös nenällä, mutta tooistoilla tilanne parani ja puukalikalla koskemista ei esiintynyt enää lainkaan. Täytyy jatkossa varoa, etten "hajusta" esineitä turhaan. Vahvisteen laatua muuttamalla sain Ihkun myös tarjoamaan aiempaa enemmän maahanmenoa siten, että esine jäi sen etusten väliin. Hienoa!

Loistavien treenien jälkeen (Ihku jaksoi koko pitkän session ja vire oli hyvä aivan paria pikku herpaannusta lukuunottamatta) kaahasimme vielä koirapolulle ja jäälle lenkille. Troya oli törkymöykky ja Ihku jopa hieman pelkäsi sen hurjaa mellastamista. Lenkki oli kuitenkin mukava jälleen kerran, mitä nyt sukat kastuivat jäällä vesisohjossa auringonpaistetta ja maisemaa ihaillessa! Kiitos koplalle!