Iihkali oli ihan ensimmäisenä vuorossa, mikä tokikin jännitti mua valtavasti! Mutta kyllä oli taas kultaakin arvokkaampi koulutussessio! Kiitos Outi!

Tallasin sivutuuleen suoran normaalinamituksella. loppuun n. 4 tyhjää, terävä (n. 60 asteen) kulma oikealle, konfliktinamit kantapäihin, 7 tyhjää ja normisti namitettu suora. Yhteensä n. 180 askelta. A la cartena kissanruoka. Kuivahko alusta, jossa nimenomaan kuivilla kohdilla pieniä ilkeitä muurahaisia!

Alku muuten ok, mutta annoin Ihkun jatkaa jäljelle ennen kuin se oli tyhjännyt kunnolla a la carte-askeleet. Vasen yläkulma jäi tarkistamatta. Tästä heti noottia. Jäljestys lähti tarkasti eteenpäin. Hieman pidin liikaa vastaan, mutta löyhennettyäni tuntumaa, sujui paremmin. Mutta sitten tuli niitä muurahaisia! Ihku-raukka ahdistui vallan. Pääsimme kuitenkin jotenkin muurahaisbarrikadien yli, kun löysäsin narua ja yritin vartalollani tukea eteenpäin jatkamista. Kehut, kun koiran nenukki palasi jälleen maata kohden. Itse kulmassa jatkoi hyvin ensimmäiselle konfliktinappulalle, mutta loikkasi toisen kulma-askelman yli ja olisi jatkanut kakkos-askelmaan. Estettiin ryykääminen ja toisella yrittämällä konfliktinappula löytyi ja Iippa sai jatkaa uuteen suuntaan jäljestämistä. Tässä täytyy olla tarkkana ja muistaa tukea koiraa omalla vartalolla, mutta ei saa antaa sen kuitenkaan kaahata kulman ohi. Vaikeeta! Loppusuorallakin oli miljoonia öttiäisiä, mutta Outi napsi niiden valtaamia nameja pois jäljeltä ja kokonaisuuus sujui kohtuudella. Loppukipolla Ihku meni ensimmäisen kerran vinoon tältä vuodelta. Korjasin asennon kupin siirrolla. Näissä täytyy muistaa katsoa kummalta puolen koiraa siirtyy eteen. Ja rauha! Loppuun frisbilä-leikki.

Sain ohjeeksi antaa Ihkulle enemmän tilaa etenkin noissa muurahaiskohteissa. Täytyy yrittää auttaa koira niistä yli, eikä haittaa vaikka niissä nenä hieman nousisikin ja nameja jäisi. Näitä terävän kulman harjoitteita sivutuuleen konfliktinappuloiden kanssa ainakin 5 kertaa, jotta hommasta tulee sujuva. Ei vielä kulman tiukennusta.

Kiitos vielä kerran Outi! Ihanaa opetella uutta, ja tämä homma oli kyllä niin vaikea, että ohjausta todellakin tarvittiin! Jouduin hylkäämään jälkiporukan hieman kiireessä, sillä sain puhelimitse tiedon, että saimme vihdoista viimein sen rivarimme hallintaamme! Ihanaa! Uusi koti!