Olen jatkanut nyt luoksetulojen ja jäävien hiomista. Sunnuntaiaamulla mökillä tajusin, että nyt on todellakin tapahtunut jotain! Ihku keulii! Ja tuo oli jo kolmas peräkkäinen treeni, jossa ilme oli tuollainen. Keuliminen aiheuttaa seuraamiseen lievää edistämistä ja sivuetäisyyttä, mutta kun olin tarkkana, sain korjattua nämäkin ja koira patosi hieman, mutta vire ei laskenut piiruakaan!

Aloitin siis luoksetuloilla, joista ensimmäinen maasta lähdöllä. Ihku tuli tuhatta ja sataa ja tarjosi eteeni maahanmenon... :) Korjasin istumiseen ja uusin luoksarin. Sama vauhti ja intensiteetti, lopussa jä hieman kauas istumaan, mistä tarjosi taas maahanmenoa ja vasta sitten oikean paikan, josta palkkasin HEITTÄMÄLLÄ wubban jalkojen välistä. Tämän jälkeen taas uusinta, joka oli täydellinen ja siitä useamman kerran pikkumatkan luoksetulo kahden lelun leikillä vastaavasti. Ihku toi wubban eteen ja singahti jalkojen välistä seuraavan perään. Wow!

Jatkoin seuraamisilla, joissa siis edellä mainittua keulimista hieman, mutta sain korjattua suoritteet sekä lelulla että namilla. Yritin jääviä lelulla, mutta Ihku jäi kyttäämään ja sekoitti kaikki jäävät... luulee olevansa Troya! Vaihdoin namipalkkaan ja sillä sain täydellisen hienoja suoritteita. Maasta otin jopa perusasentoon noston ensimmäistä kertaa. Tässä vielä inan hitautta. Seisomisia vahvistelin sivuttaiskierrolla ennen varsinaisia jääviä ja hienosti sujui.

Havaitsin myös, etä käännökset oikealle tulevat tiiviiksi, kun katson kulmassa alas samalla kun käännän päätä. Hieman kuin agilityssä käsiohjausta käyttäen... vasemmalle kännökset supereita, kun muistan kääntää pään juuri ennen käännöstä. Peppu oikein lensi!

Ei ole todellista! Kyllä meidän Team True Talent on aika tehokas! Kiitos Sari lukemattomista avuista! Ei olisi vuosi sitten todellakaan uskottu, että tällaiseen motivaatiotasoon päästään ikinä!