Alan olla aivan naatti, kun lomaan on enää hetki. Raahauduin kuitenkin Ihkun ja Ursulan kanssa lenkille ja treenaileen Kaupin pallokentän laidalle. Sadetta ilmassa, mutta emme kastuneet.

Otin seuraamisen käännöksiä eri variaatioilla. Ajoittain mulle tuli tunne kontaktin laskemisesta, ja jotenkin koira ei ollut täysillä mukana... Toisaalta en tainnut olla sitä itsekään, ja herkkänä pojuna Ihku ehkä reagoi ihan mun omaan toimintaani. Käännökset ovat parantuneet, mutta nyt seuraamispaikassa alkaa yleisesti olla taas aavistus väljyydestä, josta en tykkää...

Jatkoin paikkamakuilla ja perusasennossa istumisilla. Nämä sentään sujuivat ja nyt koiran ilme oli oikea! Se suorastaan läähätti koko suorituksen läpi, mutta ilme oli kuitenkin keskittynyt eikä virheitä juurikaan tullut aivan alun jälkeen. Nyt myös "ole hyvä" ja "vapaa" alkavat erottua toisistaan.

Paluumatkalla löysin n. 50 kanttarellia ihan lähimetsästä. Ihanaa! Siitä onkin aikaa, kun olen yhtään sienestänyt. Ja ehtoolla harvensin taas pitkästä aikaa villiintynyttä pikku puutarhaamme. Ah! Niin rentouttavaa!

Seuraavana Ihku saa vapaapäivän, jonka jälkeen treenin painopiste siirtyy luoksetuloihin ja jääviin.