Kirmasin töistä jo puolilta päivin ylityövapaita viettämään.

Ihku aloitti noutokapulan palautuksella Sarin annettua sille kapulan. Toi tasaisella vauhdilla, mutta hieman voimattomasti. Uusimme saman, mutta nyt pakenin paikalta. Lähes sama juttu, eli koira tulee kyllä tasaisesti laukaten, mutta vasta naksautuksen jälkeen vauhti kiihtyy sataan... Byäääh!

Jatkoin seuraamisilla, joissa nyt 40 askeleen suora. Hyvin. Käännöksissä koira leviää ja juoksupätkä oli multa liian vauhdikas, jolloin koiran etäisyys kasvoi. Mutta hyvä viimeisessä oli se, että jätätystä ei enää ole. Sain hyvät neuvot opettaa käännöksiä osissa perusasennon kanssa. Perusasentoa täytyisi muutenkin vahvistaa, sillä seuraamisen yhteydessä se on Iihkalista vain ällöä...

Session loppuun naksuttelin hieman noutokapulan nostosta ja yllättäen tilanne ei näyttänytkään aivan toivottomalta. N. 10% nostoista oli huonoja, mutta muut ok. Jatkan tätä jättäen huonot palkkaamatta ja keksimällä johonkin jack potin.

Seuraavassa sessiossa otin vielä hyppyä, joka sujui hyvin 70 cm:iin. 80cm:ssä Ihku kolautti tassujaan ja meni oitis epävarmaksi. Sain sen kuitenkin houkuteltua vielä esteen yli ja tästä kunnon palkka.

Oli kiva seurata Rupsun lähes-kenraaleja. Se on kyllä hieno! Ja Sarikin, kunhan hermo pitää... . Tini-Tinttaraista oli tosi mukava nähdä ja Flaksikin teki aika vaikutuksen syömällä patukan... Sain taas uutta uskoa eteenmenon opettamiseen ja toko-kärpänen puraisi aika mukavasti. Kiitos kanssa-treenaajille!

Riitta ja Rosa kävivät päivällä kylässä. Ihku kärvisteli Rosalle... se muistaa sen viime keväisen naminujakan Riitalla. Jännä. Sillä viimeksi pihalla nähdessämme Iippa käyttäytyi ihan normisti Rosaa kohtaan. Nyt oli kuitenkin selvästi karvat pystyssä, kiroili hiljaa itsekseen ja väisti tosi kaukaa aina kohdattaessa. Norsun muisti näemmä...

Illalla hipsin vielä Marjon näytelmätreeneihin jäähallille. Ihku käyttäytyi alkuun huonosti ja meinasi syödä pikkuterrierin. Pian se alkoi kuitenkin toimia ja Marjolta sain kyllä loistavia vinkkejä koiran esittämiseen. Iippa sieti Marjon räpläämisen tosi hienosti. Aivan lopussa piti hieman kiroilla, kun otsanahkaa hierottiin, mutta lopulta Iippa sieti senkin ja vaikutti varsin rennolta. Super-Kiitos Marjo! Ursulakin sai juosta hieman reunalla ja niin se on, jotta minkä nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa. Ulda on tainnut olla näyttelyssä viimeksi 3-vuotiaana. Siitä huolimatta juokseminen näyttelynarun päässä ja seisominen poseerausasennossa onnistuivat het ensiyrittämällä hienosti!

Illalla naksuttelin Ihkulle vielä seuraamisen käännöksiä , perusasentoja ja noutokapulaa. Kyllä tämä tästä! Tavoitteena on, jotta loman loppuun mennessä saisin sille alo- ja avo-hässäkät kondikseen. Seuraamisen kesto tosin jää arvoitukseksi...