Treenasimme Pirkkahallin takana vaihteeksi. Ihku otti aina sessioiden alkuun seuraamista, joissa lyhyet pätkät suht ok. Aivan alussa lisäksi luoksepäästävyys, joka sujui superisti! Miksi olen vasta nyt tajunnut, että tämä pitää opettaa nimenomaan tutuilla ja turvallisilla ihmisillä!?

Kakkosvaiheessa treenasimme jo hieman pidempään. Seuruupätkän jälkeen luoksetuloa takaisinpäin ketjuttaen. Hyvin. Lisäksi lätkän lätkimistä, yksi liikkeestä seisominen ja vielä kunnon matkalta ruutuun lähettäminen. Viimeistä lukuunottamatta asiat kunnossa. Ruudusta puuttuu palo, enkä haluaisi houkutella koiraa ruoalla ruutuun...

Viimeisessä vaiheessa aloitin sivulla maahanmenoilla, joista jatkoin liikkeenomaiseen liikkeestä maahanmenoon ja lopuksi vielä perusasennossa odottamista ja paikkamakuukin. Nämä jees!

Ajelimme Algolille, jonne teimme jäljet pikkupojille. Ihkulle reilu 400 askelta. Runsaasti esineitä ja lisäksi suoria kulmia! Tyhjiä vaihtelevasti ad 10-20. Aivan lopussa vain loppukippo, ei nameja jäljellä. Ja Ipana oli hieno. Viereisellä nurtsilla oli Takutteja treenaamassa tottista ja alku oli siksi jännää, mutta pian muut unohtuivay ja jäljelle tuli ihan hyvä imu ensimmäisen suoran jälkeen. Parissa kulmassa ajautui voimakkaasti ohi! Mutta suorat kulmat ovatkin olleet Ihkulle vaikeampia kuin terävät... Korjasi nämä kuitenkin itse ja löysi siis jäljen, joka kulki ihan nurmen reunaa pitkin ja vaikutti siksi vaikealta. Esineilmaisut olivat kaikkinensa kyllä täydelliset!

Kävimme lenkillä ilman Kurt-sania, joka on tassunsa vuoksi saikulla. Kiitos taas seuroista!

Illalla päätin ottaa vielä hyppyä pihassa... Ihkuhan hyppäsi viime viikonloppuna sivuttain ja osin taakse kääntyen 90 cm esteen yli, sillä seurauksella, että koko rakennelma tuli alas. Silloin pääsin het korjaamaan tilannetta niin, että Ihku suostui tarjoamaan hyppimistä 70 cm:stä ihan rennosti. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen! Aloitin 50 cm:stä, jonka Ipana hyppäsi pitkän kiertelyn jälkeen. Pääsin nostoissa 60 ja 70 cm:iin, mutta 80 cm:n kohdalla tuli täysstoppi, niin etteivät matalammatkaan viritykset enää onnistuneet. Ihku pelkää selvästi lautojen kalinaa, joten syöttelin sitä nyrkistä esteen päältä ja kolauttein samalla lautoja hieman. Kun koira uskaltautui painamaan kaulansa estettä vasten syödessään, aloitin hyppyjen tarjoamisen uudestaan... 10 cm:stä! Sillä 20 cm huimasi liikaa! Näin pääsimme sitten hiljalleen 50 cm:iin, johon nyt lopetimme. Nyt malttia, niin eiköhän se kauhu siitä taitu.