Ihana päivä, kun pääsi käyntiin! ...nukuin puolille päivin viikon univelkoja, ja käynnistyminen tapahtui tosi verkkaan sittenkin...

Kävimme metsässä kävelemässä ennen Tavesin treenejä. Metsän siimeksessä tuli vastaan äiti-ihminen kanettavan vauvan ja kolmen koiran kanssa! Törmäsimme ihan yllättäin mutkan takaa, ja koirille jäi varmaan 5m etäisyyttä. Hienosti Ihku reagoi! Huusin "Ei!" ja Tule!" ja het poju tuli hienosti kytkettäväksi, vaikka tilanne oli tosi jännä! Alkaa siitä tulla kunon koira hiljalleen!

Treenit menivät hienosti! Olin yksinäni kentän laidalla ja aloitin noutokapula-leikillä x 2. Hienot palautukset loppuasentoon saakka laukalla! Päällystetty kapula taisi olla nyt aika jees! Tästä jatkoin luoksetulon pysäytyksiin lätkäavustuksella. Alkuun pari toistoa namipalkalla. Sitten jatkoin pallopalkalla. Ensimmäisellä taisi hieman ennakoida, ja pysähtyi ennen lätkää. Kerran juoksi lätkän yli ilman mitään reaktiota. Kuitenkin viimeiset kolme suoritusta olivat hienot! Koira tuli laukalla ja pysähtyi ihan kohtuu napakasti! (ainaski paremmin kuin Ulda juur ikinä!) Jihuu! Seuraavalla kerralla ryhdyn jo lätkän häivyttämiseen!

Pidin näiden jälkeen pientä taukoa ja vain paijailun murusta. Katselin siinä sitten suojeluporukan tottis-treenejä, ja totesin, että kyllä naksuttelu on kivaa... ja tehokasta!

Tauon jälkeen aloitin seuraamisilla. Hieman tavanomaista veltompaa, eli tällaista kentällä odottelua seuraamiset eivät vielä kestä. Täyskäännösten harkkaamiseen tarvin avustavia silmiä, joten sitä ei nyt voi treenata yksin. Alun lähtöjä ja viresanan käyttöä kyllä onnistuin harjoittelemaan! Seuraamisen jälkeen otin pikaisesti kaikki jäävät niin, että muistutin ensin paikalla aina kyseisen liikkeen. Kaikki sujuivat hienosti ilman epäröintiä! Ja loppuun kakeja, joissa nyt seisomisesta maahanmenossa oli eteenpäin siirtymistä. Nyt täytyy vain rauhassa rakentaa kaikki eri osa-alueet ja vasta sitten yhdistämistä! Hienosti muru jaksoi, vaikka epäonnistumisia tuli aivan liian paljon liian vaikean harjoituksen vuoksi!

Päivän puuhastelin pikku puutarhassamme kiviä käännellen ja nurtsia haravoiden. Tämän jälkeen otin vielä molemmat porokoirat mukaan ja kirmasin pikku metsälenkille. Ulda ei olisi ensin lähtenyt, mutta kun sain sen houkuteltua mukaan, se oli onnesta soikeana, ja hienosti mummo jaksoi 55min metsälenkin juosta. Tennispallo oli toki mukana, ja Froliciakin tarjoiltiin välillä!