Ihku läks eilen. Seurasin jälkiä aikani, kunnes pimeys nielaisi. Kiitos Sari, kiitos Mikko etsintäavusta. Ja kiitos Tarjalle & Hartsalle & Astan omille ihmisille yrityksestä. Ja kiitos kaikille muillekin ihanille ihmisille, jotka olitte hengessä mukana...

Etsimme iltakymmeneen saakka. 6h kadoksissa. Itku ja ahdistus. En olisi ikinä uskonut, että ihmisestä voi tuntua näin pahalta...

02.40 havahduin rikkonaisesta unesta Ihkun päätön pupu kainalossani... Oven takaa kuului hiljainen ulvonta. Karkulainen oli saapunut kotiin. Päällisin puolin ehjä, hiukan ravisteli niskojaan ja oli selvästi väsynyt.

Huh. Pelkäsin jo pahinta. Tästä ei voi olla kuin kiitollinen. Sain yhden uuden mahdollisuuden...