Matkasin Sarin ja Tinin kanssa Kana-areenalle treenaamaan. Sini-käyrää koko ilta!

Alussa otin Ihkun kentän päätyyn maailman menoa ihmetteleen. Alkuun lähinnä namikontaktia, mutta hetken kuluttua myös pikku leikkiminen sujui. Pienen tauon jälkeen aloitin varsinaisen treenin kisamaisella seuraamisella ilman juoksuosuutta. Aika hyvin meni muuten, mutta seinä aiheutti hieman ahdistusta. Palkkauksen jälkeen yritin juoksuosuuksia, mutta jossain kohden maan hajut veivät Ihkun mennessään, mistä seurasi mun raivostuminen, turhan päiväinen huutaminen, houkuttelu ja ruinaus, koiran muka-kuulolle saaminen, lisähinkutus ja totaalinen koiran ja ohjaajan kuormitus! Voi Jeeses Perkele!

Muiden treenatessa keräilin osiani ja pystyinkin näkemään, että mokasin itse. Mun täytyy oikeasti leikkiä koiran kanssa jos haluan, että se alkaa mua. Kakkososuudelle suunnittelin siis ns. hyvät luoksetulon osa-alue-treenit, mutta... aikaisempi konflikti ja maassa olevat hajut (jotka eivät yllättäin olleet häipyneet!) mukaan lukien homma meni hieman pipariksi. Ihku ei alkuun käsittänyt lainkaan takapalkkaa pelkästä seisomisesta ja vaikka kuinka toistin asiaa, ei se kuitenkaan oikein syttynyt. Yritin sit vain hieman leikkiä ja seurautella koiraa seiniä pitkin... Positiivista oli, että itse pysyin nyt oikeasti kuosissa. Jatkoin vielä hypyllä, mutta Iippa oli edelleen kuormassa, korvat liiskana. Hyppäsi kuitenkin ja sähläyksen ja leikittämisen jälkeen saimmekin yhden onnistuneet kisamaisenkin suorituksen. Jep.

Viimeisessä sessiossa olimme kaikki paikalla. Ihku rentoutui ja alkoi toimia kuten kotosalla! Tilanne alkoi näemmä muistuttaa maneesitrrenejä... Otimme kaikki hieman omiamme. kaket sujuivat hienosti. Yhteispaikkamakuu myös muuten ok, mutta Ihku vinkui kun Sari syötteli Kupulle vieressä safkaa. Näitä ei enää jatkossa! Loppuun vielä leikkimistä ja hieman paikallajuoksuja, jotka sujuivat ihan kivasti. Kiitos Tini vinkistä!

Huh! Alku hyvin, sitten katastrofi ja loppuun vielä nousu! Varsinaista treenausta! Kiitos kamut!