Eilen onnistuin tosi hyvin uppien suhteen. Jäävänä liikkeenä palasin aina koiran sivulle ja palkkasin sen sivusta/takaapäin seisomisesta. hienosti poju seisoi ihan hievahtamatta, kun palasin sen viereen ja pysähdykset olivat välittömiä ilman minkäänlaista tassuttelua!

Luoksetulon upeissa otin sujuvasti pallon käyttöön, sillä kiristyn namipalkkauksessa vauhdin puutteeseen. Ja hienosti sujuivat. Käsimerkillä tosi upeasti, sanallisella tuppas valumaan ja näistä jätin siis palkkaamatta. Vahvistin lisäksi pysäyksiä ja eteenliimautumisia namillakin ihan lyhkäisellä matkalla ja hyvin sujuivat. Yhdistelmiin siis kuitenkin lelupalkka.

Eilen kävimme siis Ruotulan puistossa, jousiammuntaradalla, tenniskenttien takana ja lisäksi Kissanmaan puistossa treenaamassa. Hienosti alkaa eri paikkoihin siedättyminen tapahtua!

Normaalissa hihnakävelyssä olen myös aktivoitunut ja nyt olen parin viikon ajan lähtenyt päinvastaiseen suuntaan kuin mihin koira vetää, jos hihna kiristyy tai Ihku rupeaa tuijotteleen vastaantulevia koiria. Olen lisäksi palkannut kontaktin otosta ja hienosti poju on ruvennut reagoimaan. Tuo takaisinpäin kulkeminen on tainnut olla ratkaisevaa!

Näin olemme kohdanneet myös puskassa olleen siilin ja pupun pennun ilman hihnan kiristymistä kuin hetkeksi! Wow! Ja myös naapurin pelottavan leonbergin ohi olemme päässeet ilman huutokohtausta!... mutta silloin piti kyllä käskyttää kakeja tiiviisti, jotta Ihku sai muuta tehtävää kuin vain pelkoonsa keskittymistä.

Tänäaamuna harkkasin kotona lisäksi peruutusta sekä edessä että sivulla. Ei hassummin tämäkään! Mulla on superinnokas pieni porolainen, joka ainakin yrittää niin, että korvat sauhuaa!