Sunnuntaina aloitin noudon harjoitukset koulutusohjelman mukaisesti. Sisällä homma sujui jo päivän treenin jälkeen hienosti. Ulkona toiminta on ollut hyvin vaihtelevaa häiriöistä riippuen!

Vaivuin jo taas melkein epätoivoon eilisissä treeneissä, kun havaitsin, että ainoa sana, minkä Ihku ymmärtää on "Ei!" Siis juurikin se, jota olen muka yrittänyt olla käyttämättä! Aargh!

Mutta mietinnän ja Sarin avustavien ajatusten kuuntelemisen jälkeen päädyin siihen, että täytyy vain lopettaa ko. sanan käyttö ja ruveta aiempaa enemmän vastaehdollistamaan häiriöitä, jos häiriössä käsky ei mene perille. Ja jos vastaehdollistaminen ei toimi, niin sitten täytyy vain ottaa etäisyyttä häiriöön ja yrittää jatkaa rauhallisena.

Koska "ei!" toimii niin hyvin, sitä tulee helposti käytettyä liikaa. Ko. sanan mukana tulee kuitenkin myös tunnetila, ja Ihku väistää mua todella liioitellusti, joten säästän sanan vain niihin tilanteisiin, kun täytyy estää tappelu tai sitä enteilevä ärjyminen, eli siis vain aivan pakkotilanteisiin, joissa muut keinot eivät auta. Uldakin varmaan tykkää jos toimin niin! Se raukka ahdistuu niin valtavasti vain siitä, että mä kiristyn...

Mutta ei se ole helppoa ei!