Tallasin 290 askeleen suoran tien viereen. Ei tuulta. Kuumaa!

Alussa muurahaisivaasio lihapulliin, joten annoin Ihkun ohittaa paalun. Koira aloitti kuitenkin hyvin jäljestyksen tästä. Vaikka kuumuus pakotti läähättämään suun kautta, meni suukku aina välistä kiinni ja touhu näytti tosi keskittyneeltä. Suurin osa matkasta vaikutti siis ihan kivalta.

Ensimmäinen esineilmaisu ok, mutta hiukan vino. Toisella esineellä ajautui esineen päälle, ja koska esine oli viimeinen ja jäljen lopussa, ratkaisin asian niin, että vedin koiraa hieman taapäin... Tässä Ihku huomasi esineen ja ilmaisi sen sitten "itse". Hohhoijaa! Täytyy oikeasti laittaa kippo loppuun, jottei tule tällaisia mokia!

Ihku on kirnunnut ja yskinytkin hiukan. Nenäpunkkihäätö lienee edessä, sillä Sarin koirilla oli vastaavaa justiinsa.