Eli seminaarista oppineena muutin käytöstäni ja rupesin nopeammaksi! Ja muistin, että vahvistaminen on prosessi!

Aloitin maahanmenojen työstön torstaina ja sain Sarilta palautetta sunnuntaina. Ja NYT homma vaikuttaa hyvältä! Kiitos Sari!!!!!

Eli tällä hetkellä Ihku saa taas tarjota maahanmenoja. Ne ovat sivulta tosi nopeita, mutta edessä nopeus vielä vaihtelee. Jäävien tarjoaminen on myös humps! -vauhdikasta! Ja koiralla on kivaa! Palkka nopeasti jalkojen väliin maahan saakka ja naksautuksen ajoitusta olen yrittänyt parantaa. Siinä asia yksinkertaisuudessaan!

Nyt vahvistan vain nopeutta ja kun hitaat suoritteet alkavat jäädä pois, rupean rakentamaan uudestaan stimuluskontrollia! Ja siinä vaiheessa otan mukaan erottelevan vahvistamisen ja yritän pitää kriteeristä kiinni! Ja sehän se vaikeaa onkin... Mutta mä yritän!

Noutoon otin ohjeita Svartbergin kirjasta Med sikte på 10:an! Ja olen tehnyt asian nyt varovasti, niin että treenaan ensin juuttipötköllä ja jos tämä sujuu hyvin, vaihdan sen puiseen noutokapulaan. Nyt tärkeintä on siis vahvisteen laatu ja toisaalta se, etten heilu ennen naksautusta enkä myöskään sen aikana, jottei mun heilumisesta tule sekundaarivahvistetta, ja jotta noutokapula oikeasti pysyisi tiukasti koiran suussa vahvistamiseen saakka.

Tänään aamulla pääsin siihen pisteeseen, että Ihku jäi kapula suussaan paikalle odottamaan, kun peruutin sen parikymmentä askelta. Tästä luoksetulo kapulan kanssa ja palkka sekä vauhdista että lähdöstä. Ja hienosti homma on sujunut! Siis jopa uskomattoman hyvin...