Tein Hervannan reissulla n. 700 askeleen jäljen, joka ehti vanhentua reilu 1,5h.

Nyt esineilmaisujen maahanmenot ovat nopeutuneet. Tottiksen yhteydessähän on harkattu maahanmenoja ja tämä näyttää nyt yleistyvän. Kiva! Oli pakko antaa ihan kaikilta esineiltä ruokaa, sillä ne olivat niin hyviä.

Kulmat vasemmalle sujuivat hieman paremmin kuin oikealle. Liekö tuulen suunnalla merkitystä, vai onko tuo oikeasti helpompi suunta koiralle. Parissa kulmassa pyörimistä, kun jälki hukkui. Sama myös ainakin pari kertaa suoralla. Hmmm... Koira ihan oikeasti hukkaa jäljen ja rupeaa sähläämään. Nyt pitäisi saada se ymmärtämään, että noissa tilanteissa pitäisi pysähtyä ja keskittyä...

Seuraavaksi suunnitelmissa siis vanha jäljen katkeaminen ja lihaköntsän heitto viimeiselle askelmalle!