Tein alkuviikosta ja eilen supermutkajäljet, joissa siis 90 asteen kulmia lähes kaikkiin tuulensuuntiin. Eilisen jäljen tallasin Marikan pellolle ja se oli varmasti Ihkun tähän astisista jäljistä hienoin!

Ensimmäisellä suoralla oli aavistus hidastelua, mutta ensimäisen kulman jälkeen Ihku oli kuin juna raiteilla. Kulmia oli siis kymmenkunta ja vain yhdessä koira meni n. 1/2 mittaansa kulman yli. Oleellisin muutos vanhaan jäljestykseen tapahtui sen kautta, että päätin hidastaa Ihkun menoa koko vartalon puolipidätteellä käsillä tehdyn pidätteen sijaan. Nyt pääsin ikään kuin hengittämään koko jäljen läpi, tuntuma pysyi tasaisena, mutta pehmeänä ja sen todellakin näki koiran työskentelystä. Todellista centered jäljestämistä!

Ja parasta jäljellä oli kolmannen esineen ilmaisu. Ihku ajoi ilmeisesti hieman esineen yli, sillä yhtäkkiä se pysähtyi, peruutti ja plätsähti maahan, ja esine oli siististi etutassujen välissä. Mielettömän hieno koira! Se osaa todellakin ilmaista esineen oikein! Ja haluaa sen myös tehdä!

Tänään tein pikaisen palauttavan jäljen, joka oli 150 askeleen suora, jonka loppuosalla yksi esine ja lopussa ruoka. Laitoin jäljen alkuun runsaasti lihapullan paloja ja imu jäljellä pysyi hyvänä ja tasaisena paalulta aina loppukipolle saakka. Hyvä Ihku!