Sunnuntaina oli varsinainen aktiivipäivä. Kävin polviani myöten kahlaamassa hangessa aamulla reilun tunnin lenkin, minkä jälkeen Ihkun kanssa pikatreenit Niihamassa. Päivällä kävimme jäällä juoksemassa reilun tunnin lenkin ja se oli raskasta, sillä hanki ei ihan kantanut… Illalla vielä maneesille treenailemaan. Olin aivan varma, että koiralla ei ole paukkuja enää mihinkään, mutta se yllätti taas ja oli tosi hieno!

 

Treeneissä otin alkuun luoksetuloa pätkissä ja homma on taas edennyt. Nyt otin mukaan maahanmenon käyttäen sekä käsimerkkiä että käskyä. Näin saan reaktiota nopeammaksi. Treeni sujui ihan ok, kunnes kutsuin Ihkua viimeisestä maahanmenokohdasta luokseni. Tässä tuli jumi ja sitten koira väläytti; se lähti vauhdilla ja teki maailman hienoimman luoksetulosta istumisen! Kait se oli miettinyt, että seisominen ja maahanmeno tehtiin jo, nyt on pakko olla istumisen aika! J J J Korjattiin vielä tämä ja jätettiin asia taas hautumaan.

 

Toinen huomionarvoinen asia treeneissä oli lauantaina keksimäni seinille seurauttaminen. Menin aivan kasvot seinää vasten seisomaan ja annoin Ihkun tarjota perusasentoa tähän. Parin hieman arkailevamman perusasennon jälkeen homma alkoi toimia eikä Ihku ollut moksiskaan, vaikka tein käännöksen oikealle ja linttasin koiraparan itseni ja seinän väliin. Jatkoi vain innoissaan tajuttuaan kuinka helposti namia tulee. Seurautin Ihkua myös Maarittia ja Marikaa päin ja nämäkin sujuivat loistavasti. Marikaa tosin piti hiukan tervehtiä, mutta muuten asenne oli kohdallaan – ei minkäänlaista väistämisen aiettakaan! Voi kun olisin tämän keksinyt ennen viime kesän BH-koetta ja henkilöryhmää!

 

Seinistä innostuneena otin myös räjähtäviä lähtöjä niin, että menin nojaamaan selkä maneesin seinää vasten ja annoin Ihkun loikata supikoiraan kiinni. Nämäkin sujuivat hienosti, vaikka hienoista väsymistä puruotteessa alkoi tuntuakin.

 

Aivan lopuksi tein vielä tunnaria, jossa mokasin hieman näyttämällä Ihkulle ruokakupin ja nappuloiden päällä lepäilevän kalapuikon ennen suoritusta. Koira kävi niin kuumana, ettei hasitelusta meinannut tulla mitään ja kahdesti koira palautti villillä vauhdilla ensimmäisen löytämänsä kapulan. Otin pienen aikalisän ja menin ulos, jossa syöttelin koiralle kalapuikon palasia lähikakeista. Sitten uusintayritys ja nyt keskittymiskyky oli palautunut, niin että oma kapula löytyi ja vauhtia oli siitä huolimatta huikeasti. Hieno sesse!

 

Mahtavat treenit! Kiitos Marika & Maarit! Ja kiitokset pienelle koiruudelllekin!!!!