Olimme viikonloppuna Jaanan ja Tommyn (Trainer's Choice) Kanakurssi II:lla Kangasalla. Huh! Mikä meteli! Ja aivojen ylikuumeneminen!

 

Kurssi oli LOISTAVA! Perjantai lähti jouhevasti liikkeelle kanakoulutuksen suhteen, lauantaina pyörivä kana lopetti pyörimisen alkeet ja nokkiva kana eteni hienosti. Sunnuntaina nokkiva kana taas meinasi menettää kaiken oppimansa ja pyörivä puolestaan tajusi pyörimisen idean uudelleen… Auuuh! Rankkaa oli, mutta lopussa kanat lähes saavuttivat suunnitellut suoritukset; ei ehkä ihan siinä muodossa kuin olin alun perin kuvitellut, mutta selvästi havaittavassa muodossa kuitenkin. J

 

Ja tuo edellä oleva oli siis se toissijainen asia.

 

Mun oppimiseni saavutti exponentiaalisen käyrän! Voi luoja! En tajua vieläkään mitään, kun pää vilisee uusia havaintoja. Tunnetilat puolestaan heittelehtivät ranteiden auki repimisestä kananpussailu-tasolle… Ystävien kanssa välit ratkeilivat liitoksissaan, mutta olemme (toivottavasti?!) edelleen ystäviä! Kiitos Sari, Marika ja Salla! Ja kaikki muutkin!

 

Ärsytyskontrolli taisi mennä ensimmäistä kertaa mun tajuntaani, niin että ymmärsin, että sillä on oikeasti merkitystä. Lisäksi havaitsin, kuinka asiat ketjuuntuvat – käskyä edeltävä toiminta vahvistuu. Ja kaikki koulutus on operanttia – painotukset vain vaihtelevat. Mä kannatan mahdollisimman skinnerimäistä alkuopetusta, mutta pavlovimaisuudella saadaan kuitenkin usein se haluttu muoto ja intensiteetti, joten sitäkään ei sovi unohtaa. Ja  kriteerin on kiristyttävä koko ajan, jos haluan, että koira yrittää kaikkensa. Se laskee kriteeriä, jos minä en sitä kiristä. Ja taas tuo kriteeri… kaiken A ja O, mutta niin vaikeaa hallita!

 

Toiminta täytyy siis pilkkoa osiin ja sheipata toimintaan. Tämän jälkeen aluyleistys. Sitten nimeäminen, latenssin rakentaminen ja stimuluskontrolliin vieminen. Sitten taas yleistämiset ja siedättäminen ja vasta tämän jälkeen toiminnan määrän, keston ja etäisyyden lisäys! Ja tämä pitäisi käydä läpi kaikessa! Ja täytyisi muistaa, että toiminnan täytyy olla tarpeeksi vahvaa, ennen kuin sitä voidaan laittaa stimuluskontrolliin. Jos näin ei ole, toiminta itsessään heikkenee eikä kriteeri pidä. Ja toisaalta vihje täytyy liittää tarpeeksi varhain, jotta se yhdistyy toimintaan. Ja taas: vihje ei saa jäädä päälle, jottei se menetä merkitystään. Ja liikkua ei saa, ettei eläimen toiminta mene stimuluskontrolliin liikkeen suhteen. Ja naksun jälkeen pitää liikkua nopeasti ja oikeaan suuntaan, jotta vahviste toimisi oikein… Auuuh! Niin paljon asioita, joita pitäisi hallita, ja joiden pitäisi alkaa kummuta selkäytimestä… Kouluttaminen on kyllä pitkälti mekaaninen taito! Tai asiat pitäisi hallita niin hyvin, että toiminnasta tulisi mekaanista. Silloin homma etenisi kunnolla.

 

Jos kahdessa sessiossa taso laskee tai kolmessa homma ei etene, mieti toimintasi uudestaan!...

 

Kiitos kanat!!! Kiitos Jaana ja Tommy!! Kiitos kamut!