Näin se menee!

Eilen illalla ajoin 2,5h vanhan jäljen ja rusakko ilahdutti meitä läsnäolollaan.

Ensimmäinen suora sujui hyvin, mutta kulmissa Ihkulla oli vaikeuksia pysyä jäljellä enkä minäkään muistanut ihan tarkasti kulmien sijaintia ennen kuin näin, että koira on kulmassa ja jälki hukassa. Mutta hienosti poju suoriutui; se tuhisi ja teki kovasti töitä ja löysi kulmat pysyen takajaloillaan paikoillaan.

Tämän jälkeen näin kuinka rusakko loikki juurikin jäljen edessä. Ihku jatkoi jälkeä eikä huomannut riistaa ennen kuin olimme päässeet sille kohdalle, jossa pupu aluksi oleskeli. Se siis ilmeisesti haistoi jänön jäljen maasta ja nosti katseen ylös vasta tässä vaiheessa. Kun pupu oli zoomattu, käskin Ihkun maahan, mitä koira yllättäin totteli! Palkkasin tästä ja pyysin koiraa sitten jatkamaan jälkeä. Ihku lähti kuin lähtikin jäljestämään, mutta alueella oli kulma ja jäniksen läsnäolo 20m päässä sekoitti pienen päätä. En siis ole todellakaan varma olimmeko jäljellä, mutta kovasti Ihku teki töitä, enkä voinut keskeyttää sitä.

Jossain kohden koira löysi kuitenkin paluujäljen ja lähti seuraamaan sitä tasaisen tappavalla vauhdilla ja pääsin vielä palkkaamaankin loppuruokakipolla hyvästä jäljestämisestä.

Huh! Jännää, mutta selvisimme!