Maanantaina treenailin Huban & Jukan kanssa Niihamassa. Ihku otti vaihteeksi tosi paljon häiriötä ympäristöstä ja alku oli takkuista. Kaket ei onnistuneet, kun piti tuijottaa liikkuria ja sit Tarja & Tesla kentän päässä veivät ajatukset harhaan...

No treenit onnistuivat jotenkin kuitenkin, kun helpotin ja leikitin koiraa ja itse asiassa tunnari oli oikeinkin hieno.

Tottistelun jälkeen lähdimme vielä porukalla ohitusharjoituksiin Kiovan puistoon ja siinä sitten naksuttelin kontaktista, kun kiertelimme puistoa. Olimme kyllä aikamoinen näky ja ääni-show... 4 ihmistä koirineen kävelee dressman-tyyliin ja taustalla tasaisen epätasainen naksutinten ääni. Huh! Mutta katselin siinä Ihkua ja totesin, että näinhän tämä menee. Jos olisin osannut kaiken tämän jo Ihkun mulle tullessa, olisi koirasta varmasti kasvanut aika erilainen. Mutta näin hitaastikin on tullut hyvä ja nyt täytyy vain jatkaa käytöksen muokkaamista. Korkealla palkkausfrekvenssillä ohittelut sujuivat kohtuullisen kivasti ja koira alkoi innostua yhä enemmän kontaktin ottamisesta.

Illalla kotona ruoan annon yhteydessä päätin käskyttää Ihkua kakeihin seisoen selin siihen. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta kun kurkasin olan yli ja annoin Ihkulle uuden käskyn nousta maasta istumaan, alkoi kuulua kolinaa ja koira nousi. Seuraava käsky täytyi myös toistaa, mutta sitten Ihku hiffasi tilanteen ja teki nopsasti asennon vaihtoja, vaikka olin siis selin siihen! Hieno koira! Kyllä se jotain OSAA!

Kaiken tämän em. jälkeen asiat loksahtelivat päässäni; Asenne ja kontakti muhun ovat nyt ne asiat mitä meidän pitää tottiksessa treenata. Paljon siis leikkiä ja välitilojen harjoittelua. Liikkeet sujuvat kyllä, sillä niiden suhteen momenttia on kyllä kertynyt. Mutta siis taas takaisin alkeisiin eli asennetta, asennetta ja taas asennetta! Tämän koiran yritän oikeasti kouluttaa TVA:ksi ilman pakkoa! :) Saas nähdä kuinka käy... ;)