Kävin Trainer's Choicen Jaanan luona maanantaina ja tarkoituksena oli katsoa noita paikallapysymisen häiriöhommia. Tässä huomasin ilokseni, että Ihku on oikeasti edennyt tosi nopsasti, nyt kun olen tehnyt harjoituksia.

Mutta... asiat rönsyilivät ja pääsimme suurempaan ongelmaan, eli tuohon seuraamiseen ja ennenkaikkea asenteeseen, millä koira tekee... tai siis aloittaa uuden tekemisen! Tärkeintähän olisi, että koira olisi heti valmis ja innoissaan uuteen suoritukseen, mutta pakko myöntää, että näin ei meillä ihan mennä. Ihku ehtii niin nopsasti vilkaisemaan, mitä ympärillä tapahtuu... ja jos tapahtuu jotain kivaa, niin into yhteiseen tekemiseen toki laskee.

Sain neuvoksi lähellä olo -leikin, jonka tarkoituksena on myös tehdä asioista vähemmän totisia eli, jos ja kun Ihku ottaa lenkillä kontaktia, naksautan ja vaihdan suuntaa / peruutan poispäin koirasta ja palkkaan koissun namilla, jahka se saa mut kiinni. Yksinkertaista ja oikeasti ihan hauskaa, kun en yritäkään jalostaa tuota eteenpäin ja teen sitä vain, kun mua sattuu hotsittamaan.

Samalla huomasin, että tarpeeksi pieni kriteeri ja korkea vahvistetiheys taitavat olla niitä minulta puuttuvia asioita. Nyt pikkutreenisessiot ovat sujuneet ihan ok:sti alusta saakka, kun olen pitänyt näistä huolta eli tehnyt lähellä olo -leikkiä treenin alkuun. Samaan asiaan täytyy kiinnittää huomiota myös leikkitreeneissä.

Olen siirtänyt ruokinnan nyt myös ulos. Treenaan KELLON KANSSA 1min x 3 samoja asioita kuin mitä olen aiemmin tehnyt kotosalla eli paikkamakuuta, askelia, eteen- ja sivulletuloa, maahanmenoa jne. Ja uskomatonta, koira on todella innoissaan eikä ainakaan toistaiseksi ole ottanut mistään häiriötä!!! Ei siis mistään!... toki treenejä on ollut vasta kaksi... ;)

Tällaista. Yksinkertaista. Mutta NIIN vaikeaa! Kiitos Jaana!