Kyllä tässä tokottelussa tapahtuu hiljalleen edistymistä, vaikka takapakkejakin sattuu!

Olin suunnitellut Ihkun treenit ihan hyvin, mutta en osannut aavistaa, että maneesi tuottaisi pojulle vieläkin näin paljon häiriötä. Treenit olivat siis kuitenkin liian vaikeat! Kaksi ensimmäistä sessiota ja paikallaolot sujuivat vielä jotenkin, mutta viimeisessä sessiossa mä aloin kiristyä, kun koiran pää vain pyöri ja lopulta ajauduimme kriisiin! Onneksi Sari oli paikalla ja onnistui rauhoittamaan mua niin, ettei mitään korjaamatonta ehtinyt tapahtua.

Mutta analyysin paikka taas! Mun on turha hinkata tekniikkaa tai kokonaisuuksia maneesilla, kun Ihku ei kerran voi keskittyä! Siellä on vain pakko hakea oikeaa ilmettä ja mielentilaa. Rakennan tämän siis saman kautta kuin ennenkin muissa tilanteissa eli hurja leikittäminen ja hilluminen kehiin, niin ettei koira ehdi katsella ympärilleen. Olenhan saanut samalla tavalla mm. Niihaman nurmen haistelun poistettua. Nyt vain uusintatreeniä asenteen suhteen ja tottistreeneihin edetään, vasta kun koira sen kestää!

Viimeisen session otin vielä niin, että juoksin Ihkun kanssa maneesin päätyyn ruokakippo kädessä, hiukan heilumista ja parista kontaktiseuruuaskeleesta ruoka eteen! Näin teen siis jatkossakin. Kuntoahan se vain vaatii! ;) Ja toki mielenlujuutta siinä suhteessa, että uskon ja jaksan tehdä asian näin!

Kiitos Sari!!!! :)